Turistina kotikaupungissa

Jokaisen pitäisi joskus lähteä turistiksi omaan koti- tai synnyinkaupunkiin.
Jokaisen pitäisi joskus lähteä turistiksi omaan koti- tai synnyinkaupunkiin.

Luokkakokous vei minut tänä viikonloppuna synnyinkaupunkiini Ouluun ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Ohjelmaan kuului tunnin ajo Potnapekalla, jonka kyydissä en ollut koskaan Oulussa asuessani ollut.

pysakki
Potnapekalla vai taksilla?

Mitä muistan kouluajoiltani 20 vuoden takaisesta Oulusta? Aamu tai ilta – aina oli vastatuuli, kun pyöräilin Merikosken siltojen yli kouluun. Kevätjuhlahepenissä paleli, koska kesä tuli pohjoiseen myöhään. Oulujoen vesi oli kesälläkin jääkylmää, ja virtaus kova. Keskustan liepeet olivat ränsistyneitä, Hietasaari hylättyjen huviloiden pusikoitunut hautausmaa, Toppila ruosteisten laivojen ja vanhan teollisuuden pilaamaa jättömaata. Auringonlaskut olivat kyllä aina upeita. Pyörätiet olivat hyviä ja niitä myös käytettiin paljon. Laakealla maalla 10 kilsan matka jonnekin ei ollut matka eikä mikään, pyörällä.

Lapsuuteni Tuirassa oli vain taustalla näkyviä vihreitä betonitaloja, ei todellakaan rannalla ilta-auringosta nauttivia maisemakoteja.
Lapsuuteni Tuirassa oli vain taustalla näkyviä vihreitä betonitaloja, ei todellakaan rannalla joen suistosta ja ilta-auringosta nauttivia maisemakoteja.

Miltä kotikaupunki näytti Potnapekan kyydistä? Vehreältä, merelliseltä ja kauniilta. Uusia upeita asuntoja aivan meren äärellä. Hietasaari elää uutta kukoistusta, samoin Toppilansalmi ympäristöineen. Pikisaaren idylli on ainutlaatuinen. Hupisaarilla perheet viettävät lauantai-iltaa pyöräillen ja maisemista nauttien. Myllytullin Lasaretti ja vanhat tehdasrakennukset lepäävät vehreiden puiden reunustamina. Torinrannan ympäristö on vireä ja kunnostettu, mukavia pikkuravintoloita ja -kahviloita eri puolilla. Nallikarissa nautitaan upeasta hiekkarannasta ja auringonlaskusta.

Lauantaina ainakin kahta hääparia kuvattiin Nallikarin kärjessä.
Lauantaina ainakin kahta hääparia kuvattiin Nallikarin kärjessä.

Kun moni muu joutuu katsomaan oman kotikaupunkinsa ränsistymistä, minä voin ilolla todeta, että Oulussa on pistetty moni asia kuntoon 20 vuodessa.

Kaupungin tiedotteita kaupunkilaisille, ja välillä kauniita maisemavideoita turisteille - ja kaupunkilaisille.
Kaupungin tiedotteita kaupunkilaisille, ja välillä kauniita maisemavideoita turisteille – ja kaupunkilaisille.

Aivan kuin kaupunki olisi muuttunut ankeasta teollisuuskaupungista ihmisläheiseksi ja miellyttäväksi palveluyritykseksi. Tai sitten kyse on siitä, että kun on liian lähellä asioita, sokeutuu kauneudelle ja kiinnittää huomiota vain epäkohtiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *