Aihearkisto: Yleinen

Vain konkreettinen uhka on todellinen uhka

Putinin hyökkäys Ukrainaan käynnisti valtavan muutoksen länsimaissa: pari ensimmäistä päivää yskittiin, mutta sitten rivit saatiin suoriksi, ja apukoneisto niin vastarinnan tukemiseksi kuin pakolaisten auttamiseksi käynnistyi täydellä teholla.


Ukrainan tilanne on samalla erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi pystymme reagoimaan ”oikein” Venäjän kaltaiseen uhkaan mutta emme ilmastokriisiin tai luontokatoon. Lähes kaikissa ilmastokriisiä psykologisesta näkökulmasta käsittelevissä julkaisuissa tuodaan esille, kuinka ihminen on rakennettu tunnistamaan konkreettinen, välitön uhka, mutta ei hitaasti ja vääjäämättä etenevää uhkaa (ennen kuin on liian myöhäistä). Ilmastonmuutoksessa ei myöskään ole selkeää roolitusta. Ukrainalla on itsestäänselvä vihollinen (Putin), sankari (Zelenskyi) ja tarina (kansakunnan ja itsenäisyyden puolustaminen). Ilmastokriisistä sen sijaan ei saa ”hyvää tarinaa”, kuten on aikaisemminkin todettu.


Elämme nivelhetkeä niin monessa suuressa kysymyksessä, että niitä on juuri tällä hetkellä vaikea edes käsittää. Ilmaston kannalta ratkaisut saattavat nyt olla juuri niitä mitä on odotettu: nopeutettu vihreä siirtymä ja fossiilienergiasta luopuminen. Silti ainakin itseä huolestuttaa ulostulot, joissa energiankulutuksen vähentämisen sijaan huudellaan entistä tanakammin fossiilienergian perään. Esimerkiksi turvetta aletaan taas nostaa energiakäyttöön, vaikka se oli tarkoitus haudata.


Juuri nyt muutos olisi mahdollisuus myös yksilötasolla. Liikenne- ja viestintäviraston tutkimuksen (2016) mukaan 64 % työmatkoista tehdään henkilöautolla. Ja kuitenkin Likesin mukaan lähes puolet suomalaisista (46 %) asuu pyöräilymatkan (alle 7 km) päässä työpaikastaan. Myös huomattava osa 1–2 km:n työmatkoista tehdään autolla. Nyt olisi myös erinomainen hetki arvioida oman kiinteistön lämmitysratkaisua. Maalämpö on erinomainen vaihtoehto irrottautua polttamiseen perustuvasta markkinaehtoisesta kiinteistön lämmityksestä (kuten öljy tai kaukolämpö). Maalämpö on päästötön ja käytännössä ikuinen energiamuoto.


Jollain ihmeellisellä tavalla ihmiset tuntuvat tarvitsevan kunnon adrenaliinipiikin, säikähdyksen, herätäkseen nykymaailmaan missä elämme. Hälytystilassa eläminen on kuormittavaa ja epämiellyttävää, mutta sopivassa määrin se toivottavasti vaikuttaa arvoihimme, ajatteluumme ja sitä kautta muuttuu myös toiminnaksi rauhan ja ilmaston puolesta.

Kuvassa suppailijoita Tuomiojärvellä maaliskuussa 2022.

Olisiko teillä hetki aikaa keskustella jostain ihan muusta?

– Vastuullisuusmarkkinoinnista Iida tässä päivää!

– Jaaha, no päivää.

– Ihan sellaisella asialla lähdin soittelemaan, että johtotason henkilönä varmasti tiedät, että tämä teidän ydinbisneshän on ympäristön kannalta yksiselitteisesti kestämätöntä.

– Jaa, miten niin? Mitä tämä nyt on? No en kyllä tosiaankaan sanoisi niin. Me ollaan ihan vastuullinen yritys.

– No me olemme vähän tutkineet asiaa, tehty sellaista taustatyötä siis. Ja laskelmat osoittaa, että teidän kohdalla ainoa ympäristön kannalta vastuullinen teko olisi – noh, lopettaa koko bisnes.

– Nyt en ymmärrä. Onko tämä olevinaan joku myyntipuhelu? Aika huonosti menee nyt.

– Niin olinkin tosiaan juuri tulossa siihen. Että tilanne ei ole ollenkaan näin paha kuin miltä se ehkä kuulostaa. Ja meillä olisi teille ehdottaa myös ratkaisua!

– Me ollaan kyllä muutenkin jo nyt paljon vastuullisempia kuin meidän kilpailijat. Maksetaan palkat ajallaan eikä osteta enää kertakäyttömukeja toimistolle.

– Kyllä kyllä. Joo me täällä Vastuullisuusmarkkinoinnissa ollaan kyllä ehdottomasti teidän puolella. Ei tosiaan haluta syyllistää ketään. Yrityksethän kuitenkin työllistää meitä ihmisiä, maksaa veroja ja on muutenkin yhteiskuntamme kantavia tukipilareita.

– Nimenomaan.

– Niin sitä olin siis sanomassa, että ei tosiaan haittaa, vaikka se oma ydinbisnes olisikin ilmaston kannalta kestämätöntä. Sitten kannattaa vaan tehdä jotain muita ilmastotekoja. Kun oikein kovasti touhuaa kaikenlaista, niin se jo itsessään luo asiakkaille mielikuvan että hei kaverit, tässäpä vasta vastuullinen yritys.

– Eli mitä se voisi esimerkiksi olla?

– No meillä on aika hyviä bentsmarkkeja yrityksistä, jotka jo osaa tän homman. Esimerkiksi tällä yhdellä vaateketjulla on sellainen ohjelma, missä voi kerätä vastuullisista ostoksista pisteitä, joilla sitten saa alennuskupongin, jolla voi ostaa lisää halvemmalla. Ja mikä parasta: niitä pisteitä kertyy jo siitä että tuo kauppaan oman kassin!

– Tuohan on tosi hyvä idea. Muovin vähentäminen on tärkeää.

– Ja sitten on muitakin hyviä. Esimerkiksi tämä hiilineutraali lentokenttä. Ne on just ajatelleet sen silleen, että kun kuitenkin ihmiset haluaa matkustella ja lentää, niin ainakin terminaalit voi olla hiilineutraaleja. Onhan sekin tärkeetä.

– No niin on. Ja ihan on mahdollista, että joku tulee vaan sinne oleilemaan. Justhan ne mainosti jotain, että kaikkien suomalaisten lentokenttä.

– Aivan. Ja tiedät varmaan, että naudanliha on vähän sellainen hyshys-aihe. Hienosti löytyy siihenkin sopivia vaihtoehtoja, jos halutaan puhua muusta kuin naudanlihan ilmastovaikutuksista. Esimerkiksi yhdellä hampurilaisketjulla on kierrätysmuovista valmistetut tarjottimet, mitä ne mainostaa. Ja sitten yksi elintarvikevalmistaja on just ruvennut laskemaan broilerin ja possun hiilijalanjälkeä. Broilerin hiilijalanjälki on pienempi kuin naudan. Ihmisethän tykkää ostaa just sellaisia tuotteita missä ne voi ajatella että hei, tein ilmastoteon kun ostin tän enkä sitä vielä pahempaa! Ihan mieletön oivallus. Jos tykkää naudanjauhelihasta, niin miksi kukaan edes haluaisi tietää mikä sen ilmastokuorma on. Parempi vaan kun ei tiedä, ettei mene maku.

– Heheh, olipa hauskasti sanottu! Joo nämähän on tosi hienoja ilmastotekoja kaikki. Kuitenkin kaikki teot lasketaan. Vastuullisuus on meillekin tärkeää. Me esimerkiksi huolehditaan meidän asiakkaista.

– Juu ilman muuta kaikki lasketaan. Ihan kaikki! Että varmaan voidaan tässä sopia sitten saman tien sellainen konsultaatiotapaaminen, eikö vaan? Mietitään mitä hienoja ympäristötekoja teidänkin firma voisi tehdä!

– No eiköhän me aina yksi tapaaminen saada järjestymään!

Aikamme ruokahävikki-innovaatiot

Alko tiedotti tänään, että se alkaa tehdä hävikkiglögistä marmeladia. Erinomainen uutinen! Tästä insipiroituneena haluan heittää myös omat uudet ideani ilmoille ruokahävikin vähentämiseksi:

  1. Sipsimurot. Sipsipussien pohjalle kertyy aina desitolkulla tauhkaa, jota on vaikea syödä koska hippuset eivät jää käteen mutta rasva ja suola sitäkin tiukemmin. Tämä tauhka voidaan kerätä ja muotoilla palloiksi ja myydä suolamuroina tai texmex-salaattien osina.
  2. Baileys-pirtelö. Tämä jo edesmenneen Ye Old Brick’s Inn -ravintolan klassikkojälkiruoka ansaitsisi paikan minkä tahansa vielä toimivan ravintolan ruokalistalla. On mahdollista, että joku edelleen juo kermaliköörejä, mutta minusta ne sopivat paremmin jälkiruokaan.
  3. Suklaakonvehtikiisseli. Näin joulun alla ja varsinkin sen jälkeen määrätön määrä suklaakonvehteja etsii kotia. Kiisselin valmistukseen otetaan mielellään vinkkejä, sillä konvehtien käyttäminen kaakaojauheen sijaan vaatii vielä harjoitusta.
  4. Fariinisokeribetoni. En tiedä toista elintarviketta, joka kovettuisi huoneenlämmössä sedimentiksi. Ehdoton ympäristöystävällinen raaka-aine talonrakentamiseen.

Saa käyttää!

Voiko arvot ulkoistaa yhteiskunnalle?

Ihmettelin Twitterissä, miten ihmiset voivat yhtä aikaa olla huolissaan ilmastonmuutoksesta mutta jatkaa samaan aikaan ympäristöä kuormittavaa, yltäkylläisyyteen perustuvaa elämäntyyliään kuin mitään ei olisi meneillään. Esimerkiksi syysloma Rodoksella muodostaa pelkästään lentojen osalta noin tonnin päästöt, mikä on noin 40 % osuus siitä, joka olisi kunkin meidän vuosittainen kestävä taso. On selvää, että nämä ihmiset eivät ole laskeneet omaa hiilijalanjälkeään eivätkä varmasti halua sitä tietää. Ristiriidan kohtaaminen olisi liian kuormittavaa.

Pahinta on, että media tukee tätä vanhojen rakenteiden ja arvomaailman mukaista käytöstä. Samalla kun kuljemme kohti ympäristökatastrofia, media kirjoittaa hyväntuulisia uutisia ”paluusta normaaliin”, johon kuuluu esimerkiksi jatkuva ylikulutus ja ulkomaanmatkailu.

Vastauksena ihmettelyyni eräs twitteristi arveli, että niin kauan kuin yhteiskunnan suunnalta ei pakoteta muuttamaan omaa elämäntyyliään, kukaan ei tee sitä vapaaehtoisesti. Eli jatketaan kuluttavaa elämistä niin kauan kuin se on sallittua.

Herää kysymys, miten ihmisille voi olla luonnollinen tilanne se, etteivät he pysty käsittelemään omia arvokysymyksiään, saati ottamaan vastuuta teoistaan. Ymmärretään ehkä tietoisella tasolla muutoksen välttämättömyys, mutta ei tehdä asialle mitään koska ei ole pakko.

Ulkoinen pakottaminen muutoksen veturina on tietysti kaikkein huonoin vaihtoehto. Edessämme on valtavat hemmoteltujen aikuisvauvojen itkupotkuraivarit, sillä ilmastotavoitteisiin pääseminen edellyttää muutosta myös heiltä. Olen epäileväinen sen suhteen, mahtavatko tällaiset ihmiset oikeasti kannattaa ilmastotekoja tai äänestää puolueita, jotka yrittävät tehdä sen mikä olisi pakko.

Vaikka yhteiskunnassamme on tähän asti hyväksytty suurten massujen hiljaisuus, enää siihen ei ole varaa. Vaikuttavien tekojen toteuttamiseksi tarvitsemme niiden tueksi huomattavasti nykyistä aktiivisemman ja suuremman joukon kansalaisia. Jos et ole ilmastotekojen puolella, olet käytännössä niitä vastaan. Jos haluat pelastaa maapallon, sinun pitää kertoa se. Sinun pitää kyseenalaistaa rakenteita, jotka ajavat meitä syvemmälle ahdinkoon. Sinun pitää antaa näkyvä tukesi niille, jotka muutosta ajavat. Arvoja ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle.

Jäähyväiset logomukeille

Logomuki – tuo sisäisen brändilanseerauksen ja yrityskulttuurin ikonisin peruskivi. Tiedättehän, se kömpelö ja raskas kartio, jossa on vahva korva ja pohjassa teksti made in china. Ja kyljessä isolla firman logo.

Kustannussyistä mukiksi valitaan se halvin kiinalainen, jonka saa eurolla tai kahdella. Logo kyljessä varmistaa, että jälleenkäyttö- ja -myyntiarvo on nolla.

Logomukeja voi paheksua kahdesta syystä:
1) Ne ovat täysin turhia jo hankittaessa.
2) Kun ilme uudistuu, muki on käytännössä jätettä.

Logomukeja hankitaan, koska niin on aina ennenkin tehty. Maailmassa, joka kirjaimellisesti hukkuu turhaan kulutukseen ja krääsään, jokainen vanha kulutuskäytäntö pitäisi kyseenalaistaa. Aidot Arabia-sarjojen mukit voi sentään myydä eteenpäin Tori.fi:ssä sitten kun niitä ei enää tarvita. Logomukeja sen sijaan ei halua kukaan.

Vahva brändi ei tarvitse halpismukia. Yritys, joka on aidosti sisäistänyt vastuullisuusperiaatteet, luottaa brändin jalkautuksessa digin voimaan ja jättää turhat mukit (ja halpis-T-paidat) tilaamatta. Aika harvoin on niin, että brändin väreihin ei kävisi musta tai valkoinen muki, jotka laatuposliinista puhuttaessa kestävät sekä aikaa että käyttöä – ja useampia brändiuudistuksia.