Miksi pahoja asioita tuntuu tapahtuvan koko ajan enemmän? Kun Gazassa on meneillään kansanmurha, miksi Eurooppa katsoo vierestä eikä tee mitään? Ilmaston ja ympäristön tilanne on yhä hälyttävämpi – miksi hallitus jarruttaa ja torppaa ilmastotoimia tai vastuullisuutta edistäviä päätöksiä? Jokainen uutisia seuraava tietää 10 muutakin yhtä hyvää kysymystä.
Ongelma ei ole vain pahoissa ihmisissä, jotka tekevät pahoja asioita, vaan hyvissä, jotka antavat pahojen asioiden tapahtua. Ihmisissä, jotka eivät nouse pahuutta vastaan vaan vetäytyvät ja katsovat muualle.
Sanotaan, että itselleen pitäisi olla armollinen. Ei saisi vaatia liikaa. Väitän kuitenkin, että näissä oikeasti merkityksellisissä asioissa emme vaadi itseltämme juuri mitään. On paaaljon helpompi antaa itselleen lupa käpertyä omaan arjen kuplaan kuin astua esiin, olla eri mieltä, sanoa asiat rehellisesti ääneen tai oikeasti muuttaa omia muille haitallisia toimintatapojaan.
Ja sanotaan se nyt ääneen: ketään ei auta, että ihmisenä huomioi jonkun ikävän asian ja jakaa sen seuraajilleen, mutta siirtyy sitten vaan elämässä eteenpäin ilman että suru muuttuisi teoiksi tai toiminnaksi. Ihmisiä, jotka kirjoittavat somessa “tulin surulliseksi kun” luin tai näin jotain, mutta eivät tee mitään sen suhteen, on paljon. Liikaa.
Jos todella tulet surulliseksi luonnon tilasta, palveluiden heikkenemisestä, ikimetsän kaatamisesta, Gazassa nälkään kuolevien lasten hädästä tai suomalaisten lasten mielenterveyden tilasta, tee jotain, edes jotain. Vaadi poliittisilta päättäjiltä toimia, lahjoita rahaa (jos voit), ryhdy itsesi tyyliseksi aktivistiksi – ole sosiaalisessa mediassa se, joka uskaltaa sanoa ääneen, että meidän pitää vaatia itseltämme enemmän.
Ei mulla muuta.
Vastaa