Ehdottomasti ekologisinta on olla ostamatta mitään, mitä ei oikeasti tarvitse. Kakkosena tulee lainaaminen tai vuokraaminen ja hyvänä kolmosena käytettynä ostaminen. Vaatteiden kohdalla korostuu erityisesti vedensäästö: Ostamalla yhden T-paidan ja yhdet farkut käytettynä, vettä säästyy yli 7000 litraa eli saman verran mitä keskivertolänsimaalainen juo seitsemässä vuodessa.  Koska niin moni uskoo tekevänsä vastuullisen valinnan ostamalla luomupuuvillatuotteita, sanon vaan, että luomupuuvilla ei tässä suhteessa ole yhtään sen ekologisempi kuin muu puuvilla. Kaikki neitseellisen puuvillan viljely ja valmistus vaatii hirveän paljon vettä. 

Kun kohderyhmänä on naiset ja pienet lapset, saatavuusongelmaa ei ole

Moni vaatebrändi on perustanut oman “preloved”-kategorian verkkokauppaansa, ja varsinkin naisten ja pienten lasten vaatebrändien kohdalla nämä voivat olla ihan käteviä. Laadukkaiden ja hyväkuntoisten, jopa uudenveroisten vaatteiden löytäminen ei olekaan ongelma, jos olet nainen tai etsit vaatteita pienelle lapselle. Second hand -markkina nojaa tällä hetkellä voimakkaasti näiden kahden kohderyhmän varaan. 

Ne teineistä, jotka ovat kiinnostuneita säästämään luontoa ja rahaa, shoppailevat varmasti ihan sujuvasti kirpparivaatteita kivijalkamyymälöistä tai verkosta.  Mutta sitten on meitä, joiden lapsella on tarkka kriteeristö mitä hän haluaa, mutta jota ei voisi vähempää kiinnostaa vaatekaupassa juokseminen, vaan varsinainen hankinta on ulkoistettu vanhemmille. Tämä on myös hyvä, sillä jos lapsi ostaisi, hän ostaisi uutena. Mutta kun äiti ostaa, hän haluaa ostaa käytettyä. 

Mistä siis hankkia second hand -vaatteita vaativalle varhaisteinille, varsinkin pojalle, jolle kelpaa vain tietyt merkit ja värit? Eikä vaate tietenkään saa näyttää käytetyltä. Oma lukunsa on vielä urheiluvälineet, kuten treenikengät tai uimaräpylät. Kun kengän pitää istua tiukasti eikä kasvuvaraa saa olla puolta numeroa enempää, tuntuu järjettömältä maksaa 70-150 euroa uusista, jotka ovat viimeistään seuraavalla kaudella liian pienet.

Alusta vs. verkkokauppa

Second hand -kaupat voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: alustoihin, joissa yksityishenkilöt myyvät suoraan toisilleen sekä “perinteisiin” verkkokauppoihin, joissa tuote ostetaan yritykseltä. Molemmissa on puolensa. Myyjänä suosin tietysti alustaa, jossa saan itselleni koko hinnan, mutta ostajana on taas turvallisempaa suosia yrityksiä, jotka tekevät esimerkiksi laatutarkistuksen tuotteille. Olen ainakin itse havainnut pientä inflaatiota Tori-tuotteiden kuntoluokituksessa. Verkkokaupasta ostaessa voin aina odottaa melko hyvälaatuista tuotetta, koska myyntiin ei edes oteta korjausta vaativia.

Samalla on pakko todeta, että murrosvaihe, jossa elämme vielä pitkään, ei ole ollut suosiollinen kaikille verkkokaupoille. Nurin ovat menneet mm. Rekki ja vahankaytetty.fi. Itse hävisin useamman sadan euron arvosta myyntiä joitakin vuosia sitten, kun ehdin toimittaa ne kaikkein arvokkaimmat ja siisteimmät vaatteeni merkkibrändien kauppaan, joka menikin pian konkurssiin. (Olen jo unohtanut kaupan nimen!) Tässä valossa ennustankin Tori.fi:lle pitkää ikää. Kun vielä 15 vuotta sitten ykköskanava oli Huuto.net, kukaan ei enää edes muista sen olemassaoloa.

Second hand -vaatteet teini(poja)lle

Ostan vaatteeni pitkälti Emmystä, mutta teinien kohdalla se ei ole paras vaihtoehto. Vielä vuosi sitten tosin löysin sieltäkin lapsille lähes kaiken mitä tarvitsen, mutta nyt tilanne on toinen. Koska en käytä ”aikuisten” suosimia somekanavia kuten Facea tai Instaa, teinivaateostoksissa luotan kahteen digitaaliseen kivijalkaan: Toriin ja Sellpyhyn.

Tori on tietysti jo klassikko, ja sieltä löytyy hakuvahtia käyttämällä yleensä viikossa tai parissa juuri se mitä on etsinyt. Olen ostanut lapselle esimerkiksi Niken collareita ja collegeita sekä treenikenkiä ja muita urheiluvälineitä. Käytän paljon hakuvahteja. Yksittäisten vaatteiden ostaminen yksittäisiltä myyjiltä tulee tietysti pidemmän päälle kalliiksi, kun joka kerta pitää maksaa postituskulu erikseen. Tori-diilistä ollaan montaa mieltä, mutta itse olen kokenut sen hyväksi ratkaisuksi sekä ostajana että myyjänä. Se tuo alustaan turvallisuutta, joka on tähän asti ollut verkkokauppojen etu.

Ruotsalainen Sellpy on lasten ja varhaisteinivaatteiden aarreaitta, ainakin meille. Varsinkin ruotsalaisia merkkejä on runsaasti tarjolla. Olen ostanut todella hyväkuntoisia Polarn O. Pyret’n paitoja nuoremmalle ja monenlaisia paitoja, housuja ja lenkkarit varhaisteinille. Tykkään tavasta, jolla Sellpyssä kerrotaan käytettyjen vaatteiden ympäristöhyödyistä. Tästä ei voi tulla kuin hyvä mieli ostajalle. Samaa harrastaa myös PureWaste, mutta muualla en ole tähän törmännyt.

Sitten on vielä pakko mainita Tise, vaikka en käytä, osta enkä myy mitään sieltä. Kun törmäsin Tiseen ensimmäisen kerran, tajusin miten vahvasti itse elän edelleen verkkokaupan toista aaltoa, eli sellaista perinteistä, missä myytävä tuote on keskiössä. Tisen konsepti on nykyaikainen, yhdistelmä secondhandiä instagram/tiktok/whatever-henkeä, missä myyjä on vahvasti läsnä. Myyjä toimii itse tuotteidensa mallina. Ihmisiä kannustetaan esittelemään tuotteitaan inspiroivasti. Tämä toimii varmasti nuoriin, koska formaatti on täysin yhdenmukainen somekanavien kanssa.

Jos sinulla on vinkki hyvästä second hand -verkkokaupasta, josta saa teinien edellyttämiä merkkivaatteita, heitä vinkkisi kommenttikenttään!

The post Mistä second handia varhaisteinille? appeared first on Normisuorittaja.

Raportissa todetaan, että “kiertotalous kyllä näkyy kansalaisten arjessa”, mutta itse sanoisin, että ei loppujen lopuksi mitenkään aikaisempaan nähden edistyneemmällä tavalla. Teemme pitkälti samoja asioita kuin tähänkin asti. Suomalainen lajittelee jätteensä, välttää ruokahävikkiä, muovipakkauksia ja heräteostoksia eikä osallistu ympäristönsuojelua edistävään järjestötoimintaan.

Arvaatko, mikä tietty tuote on tämän tutkimuksen perusteella kaikkein pisimpään käytössä ennen kuin se vaihdetaan uuteen?

Kuha jätteet lajitellaan

Barometrin, kuten muutamien aikaisempienkin samantyyppisten tutkimusten mukaan suomalaiset pitävät tärkeimpänä kiertotaloustekonaan jätteiden lajittelua. Vastaajista 89 % kertoi lajittelevansa vähintään joskus. Vastaajista myös lähes kaikki (94 %) kertoivat pyrkivänsä välttämään ruokahävikkiä.

Ihan täydellistä ei tämäkään tietysti ole. Mitä vanhempi vastaaja, sitä säntillisempi lajittelija. Sen sijaan nuorten keskuudessa lajitteluinto oli vähäisempää ja erityisesti pakkausmuovi ja biojäte jäivät monella lajittelematta. Myös 19 % omakotiasukkaista kertoi, ettei lajittele koskaan biojätettä.

Nuoret ostavat käytettyä

Suomalaisten suhtautuminen käytettyjen tavaroiden ostamiseen ja myymiseen (uudelleenkäyttö) oli jännällä tavalla kahtiajakoista.

Ensinnäkin, tavaroiden pois antaminen ja myyminen oli yleisempää kuin käytettyjen tavaroiden ostaminen. Tämä varmaankin selittää tuotteiden ylitarjontaa second-hand-markkinoilla. Yli 40 % haluaa ostaa käyttämänsä tavaran aina uutena. Moni suhtautuu epäluuloisesti uudelleenkäyttöön.

Nuoret (15-19-vuotiaat) ostavat eniten käytettynä (70 % vastaajista), ja sen jälkeen käytettynä ostaminen vähenee joka ikäryhmässä. Myös sukupuoli vaikutti käytettynä ostamiseen: naisista 60 % mutta miehistä vain 44 % oli ostanut käytettyjä tuotteita kuluneen 12 kk:n aikana.

Aiempien kyselyiden perusteella tiedetään, että Suomessa ostetaan käytettynä erityisesti aikuisten ja lasten vaatteita, kirjoja ja lehtiä, astioita, leluja, lastentarvikkeita ja huonekaluja. Tärkeimmät syyt olla ostamatta käytettyä liittyvät vaatteissa hygeniaan ja elektroniikassa takuuajan puuttumiseen ja epävarmuuteen laitteiden suorituskyvystä.

Autoa huolletaan, matkapuhelinta ei

Jakamistalouden osalta mitään kovin väräyttäviä kehitysloikkia ei näyttäisi tapahtuneen. Tutuille lainataan ja heiltä lainataan, tuntemattomille ei niinkään. Ihmiset lainaavat aika lailla samoja tavaroita kuin vuosikymmenestä toiseen: työkaluja ja peräkärryjä.

Huoltopalveluja ostetaan autolle, mutta ei matkapuhelimelle. Pitkäikäisimmäksi – ennen korvaavan hankkimista – tuotteeksi nousi polkupyörä. Yli 60 % vastaajista arvioi käyttävänsä samaa pyörää vähintään 10 vuotta. Lyhytikäisimpiä ovat kengät ja matkapuhelimet, alle 5 vuotta.

Tavarasuhde syyniin

Barometrin ehkä mielenkiintoisin osuus käsitteli ihmisten tavarasuhdetta. Tutkimuksen perusteella valtaosa ihmisistä arvostaa tavaroita ja pyrkii käyttämään niitä mahdollisimman pitkään. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kuitenkin se, että 57 % vastaajista arvioi voivansa luopua tavarasta helposti, jos tietää sen päätyvän hyötykäyttöön tai kierrätykseen. Uhka vai mahdollisuus? Jos voisin olla varma, että luopuminen ei kannusta täyttämään tyhjiä kaappeja uudella tavaralla, tämä olisi tietysti hyvä uutinen.

Ihmisen ja tavaran suhde on ja näyttää joka tapauksessa pysyvän ehdottomana. 71 % vastaajista sanoi haluavansa omistaa käyttämänsä tavaran.

Mitä tästä voimme päätellä?

Barometrissä toistui taajaan ilmaus “tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa”. Kaupallisten signaalien perusteella erityisesti vaatteiden second-hand-markkina elää kasvavaa kukoistusta, mutta muutoin kiertotalouteen ohjaavat kulutustottumukset tuntuvat muuttuvan melko hitaasti.

Tutkimuksesta voi nähdä – halutessaan – myös lineaaritalouden rakenteiden haittavaikutukset ja kuinka ihmiset haluaisivat asioiden muuttuvan. Tavaroita ja vaatteita haluttaisiin korjauttaa ja huollattaa, mutta taloudellinen kannustin ei ole tarpeeksi suuri. Suurin osa ihmisistä toivoo, että kulutustottumuksia ja käytöstä ohjattaisiin poliittisilla toimilla ja ohjauskeinoilla. Miten todennäköisiä nämä toimet ovat? En ehkä pidättelisi hengitystä tämän hallituksen aikana.

The post Mitä Suomen ensimmäinen kiertotalousbarometri kertoo meistä kuluttajista? appeared first on Normisuorittaja.

No ei tietenkään pysty. Eikä varsinkaan halua. Todella tyhmää edes kysyä.

Mutta paheksutaan nyt kuitenkin vähän, koska onhan tämä ihan hiton noloa.

Hyvikset

Tämä lista on valitettavan lyhyt. Muutamat vastuulliset brändit – ja ilmeisesti todellakin vain muutamat – ovat omaksuneet antisankarin roolin jo useampi vuosi sitten ja noudattavat sitä kiitettävän johdonmukaisesti. Historian oikealle puolelle pyrkivät asettumaan lähinnä WWF, Fjällräven, Nepra sekä tietysti Varusteleka, joka on liikkeellä piikittelevään tyyliinsä. Ruohonjuurikaan ei vietä mustaa perjantaita. Vinkatkaa ihmiset muistakin, koska en ole ehtinyt googlata koko maailmaa vaikka olisin toki halunnut. Pakkohan heitä on olla muitakin.

Vapaapäivää viettävät brändit

Näyttää siltä, että default-alennushysteriaan lähteneet vastuullisuusbrändit pidättäytyvät ”tavallisista” somepostauksista ja hoitavat Black Friday -kampanjointinsa ihan perinteisin digitaalisin mainosformaatein. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska somepostauksissa on aina se riski, että joku asiakas esittää kiusallisia kysymyksiä tai haluaa keskustella.

Pohjoismaiden vastuullisimmaksi bränditaloksi tähtäävällä Manna Co.:lla on vielä pitkä matka visioonsa. Mannan vastuullisuuslinjauksissa puhutaan kauniisti ihmisistä ja ympäristöstä. Linjauksiin ei kuitenkaan kuulu vastuullisen kuluttamisen edistäminen. (Kulutuksen vähentämisestä olisi liian uskaliasta edes haaveilla.)

Mannan talliin kuuluvat mm. Finlayson, Vallila ja Makia. Brändeistä Makia ei ole mukana Black Friday -kampanjoinnissa, mutta on ilmeisesti viimevuotiseen tapaan julkaissut (normaalihintaisen) talvimallistonsa juuri tällä viikolla. Sekä Finlayson että Vallila sen sijaan kampanjoivat näyttävästi ja sydämensä kyllyydestä.

Vastuullisen muodin keulukuvana pullisteleva ivalo.com ei mainitsee Black Friday’tä sivuillaan mutta tarjoaa sattumalta kuitenkin -20 % talviasusteista ja monesta muustakin tuoteryhmästä juuri tänä viikonloppuna.

Listahan olisi varmasti loputon, eikä sitä jatkamalla mieliala paljon kohene. Yksi on kuitenkin varmaa: vastuullisuus ei ole vain tekoja, vaan se on arvojen mukaisia, johdonmukaisia tekoja.

Kaikki muu on – noh – kusetusta.

The post Vastuullisen brändin vapaapäivä appeared first on Normisuorittaja.

• Uusi hieno reppu
• Uudet hienot vaatteet
• Lenkkarit totta kai
• Kynät, kumit, penaalit sun muut – nekin vielä ilmeisesti hengissä digiajasta huolimatta

Olen itse sitä sukupolvea, jolle nämä kulutusrituaalit olivat itsestäänselvyys. Koululaisena syksyä ei voinut aloittaa ilman uutta reppua ja penaalia kynineen ja kumineen. Totta olikin, että useimmiten vanha reppu oli ehtinyt rispaantua, jopa pohjakin pettänyt ja uusi siis tarvittiin joka tapauksessa. Uusiin vaatteisiin ei ollut yleensä varaa, mutta penaalit, kynät ja muu Tiimarin tarjoama pientilpehööri oli vuosittaisella hankintalistalla. Lenkkarit ostettiin vasta sitten, kun vanhat eivät enää mahtuneet tai ne hajosivat. Mutta reppu: trendinmukainen oli saatava, myös luokan luokkaerojen häivyttämiseksi.

Nyt omien lasten kohdalla haluan rikkoa tämän kaavan. Eppuluokalla ensimmäisen koulurepun kohdalla annoin periksi, ja lapselle hankittiin hänen toivomansa Kätyrit-reppu, vaikka repusta näki heti ettei se tule kestämään – eikä kestänytkään kuin jouluun asti. Tilalle hankittu huomattavasti tylsempi Fjällrävenin High Coast Kids maksoi 100 euroa, mutta on kestänyt toistaiseksi jo 2,5 vuotta jatkuvaa käyttöä. Se myös istuu todella hyvin selkään. Lapsi ei ole valittanut repusta kertaakaan. Eikä hän myöskään osaa vaatia uutta reppua vain sen takia, että kohta alkaa uusi kouluvuosi.

Rituaalien rikkominen ei ole helppoa. Koulurituaalien osalta on kaksi vaihtoehtoa: noudattaa vanhaa kaavaa hieman uusin toimin, eli ”ostaa kestävämmin”, mikä on ihmiselle helpompi mutta ympäristölle edelleen kuormittavampi, koska kulutus ei vähene. Toinen vaihtoehto on hankkia vain välttämätön ja keksiä tilalle uusia rituaaleja.

Kun haluat noudattaa kulutusrituaaleja mutta ”ostaa kestävämmin”

Reppu
Reppu on lapselle tunneasia, ja laadukkaan (mutta kenties tylsännäköisen) vaihtoehdon myyminen hänelle voi olla melko haastavaa.

Osta reppu, joka on valmistettu kierrätysmateriaalista (useimmiten nailon/polyesteri). Ole kuitenkin tarkkana: viherpesuun viehtyneet valmistajat saattavat mainostaa reppua ”sustainable”-labelilla ja todellisuudessa vain joku pieni osa repusta (kuten sisävuori) on kierrätysmateriaalia. Varaudu siihen, että reppu on perinteistä reppua kalliimpi. Kierrätysmateriaalista valmistettuja reppuja tarjoavat esimerkiksi Fjällräven, Globe Hope, Mini Rodini (erityisesti pikkukoululaisille), Patagonia, Adidas.

Vaatteet
Lapset kasvavat koko ajan, ja koulunaloitus on yleensä ”luonnollinen” hetki tarkistaa vaatetustilannetta. Mitä isompi lapsi, sitä tarkempi hän on ja haluaa itse vaikuttaa valintoihin. Mikään ei kuitenkaan pakota hankkimaan vaatteita uutena – varsinkin hyväkuntoisia paitoja ja yläosia on tarjolla runsaasti myös käytettynä sekä livekirppareilla että verkkokaupoissa. Tee myös vastapalvelus ja kokoa oman lapsesi pieneksi jääneistä vaatteista sopiva ”koulunaloitussetti” ja laita se sillä nimellä myyntiin.

Penaalit
Voisiko lapsi innostua yksilöllisestä ja pitkäikäisestä artesaanipenaalista? Ateljee Kostetin valmistama nahkainen nimipenaali tuli muotiin joskus ala-asteella ollessani. Omani on tallessa vieläkin. Moni käsityöyrittäjä myy penaaliksi sopivia pussukoita, jotka kestävät aikaa ja käyttöä. Katso esimerkiksi Talisa Design tai Ateljee Kostetin manttelinperijä Kynäwakka. Suomessa valmistetaan valtavasti kauniita ja kestäviä penaaleiksi sopivia pussukoita.

Tilalle aineettomat rituaalit

Rituaaliostamisen sijaan voi aina myös miettiä uusia rituaaleja, ja luulen, että aika monella perheellä onkin omat perinteensä. Vielä ehtii suunnitella yhdessä lasten kanssa omannäköisen lomanpäättymisretken tai vaikkapa nyyttärijuhlat lähipuistossa ennen kuin koulut ensi viikolla taas alkavat.

The post Tunnista kulutusrituaalit ja luovu niistä appeared first on Normisuorittaja.

Noh, koenko luopuneeni jostain, kun lentolomat ovat jääneet? Kyllä!

(Ja kerron kohta mistä kaikesta.)

Aikaisemmin, varsinkin aikana ennen lapsia, elin voimakkaasti lomasta seuraavaan. Uskoin pitkälti matkailumarkkinoinnin aivopesun myötä, että irrottautuminen töistä onnistuu vain mahdollisimman kaukana Suomesta. Yksi ulkomaanmatkan kohokohdista oli heti matkan alussa: lentokentän innostunut ja kansainvälinen tunnelma, jännitystä ja odotusta, ehkä kuohuviinilasi (myös rauhoittamaan hermoja). Ja koneen laskeutuessa kohteeseen oli aina se hetki, kun astut ulos ja aistit lämmön, kosteuden ja uudet tuoksut. Kun lomamatka oli ohi, suunnittelin jo seuraavaa. Arki oli lähinnä välttämätön paha, jota oli jaksettava, että seuraava lomamatka voisi taas koittaa. Kai tätä voisi kuvailla matkailuriippuvuudeksikin.

Tutkimusten mukaan lomamatkailun onnellisin vaihe ajoittuu sen suunnitteluun ja matkan odottamiseen. Loman vaikutukset hiipuvat pian matkan jälkeen ja kestävät lopulta vain muutaman päivän.

Lomamatka toimii siis samalla tavalla kuin nopeat hiilarit: niistä saa hetkellisen hyvän olon, joka katoaa nopeasti jättäen kuitenkin riippuvuuden tunteen.

Missään vaiheessa tarkoitukseni ei ole ollut lopettaa lentämistä kokonaan, sillä pidän kulttuureihin tutustumista äärimmäisen tärkeänä. Muutama vuosi sitten asetin kuitenkin itselleni kriteerit, joista olen kirjoittanut aikaisemminkin: nettovaikutuksen on oltava jollain mittarilla positiivinen. Toistaiseksi en ole tunnistanut perusteita hetkelliseen irtiottoon, jonka yksilötason ympäristökuormitus on karmaiseva.

Kun lentomatkailu on vähentynyt, olen samalla luopunut aika monesta henkisesti kuormittavasta asiasta:

• Lentoyhtiöiden ja matkajärjestäjien syöttämästä kuvitelmasta, että vain loma jossain kaukana on virkistävää ja oikeaa lomaa.
• kuvitelmasta, että olisin jotenkin vähemmän kiinnostava ja kansainvälinen, jos en koko ajan matkusta kaupunkilomille, turisti- tai eksoottisiin kohteisiin.
• lentomatkailuun liittyvästä (muusta) sosiaalisesta statuksesta.
• lounaskeskusteluiden matkailupätemisestä.
• kuvitelmasta, että en ”selviäisi” syksyn pimeydestä ilman etelänmatkaa (se on ihan asennekysymys).
• matkavalmisteluihin kuluneesta henkisestä stressistä.
• matkan onnistumiseen liittyvistä paineista.
• lentohäpeästä.

Kun luopuu jostain, tilalle tulee yleensä jotain uutta. Omalla kohdallani esimerkiksi

• panostaminen hyvään arkeen on kasvanut.
• läsnäolon fokus on tässä hetkessä tai ihan lähiviikoissa. Samasta syystä
• en enää stressaa lomakausista.
• lähimatkailun, jopa omassa kaupungissa, arvo on noussut.
• kiitollisuus omasta mökistä ja sen arvosta omassa elämässä on vain noussut.
• ymmärrän paremmin, että ulkoisten elämysten tavoittelu ei tee minusta onnellisempaa.
• olen tyytyväinen itseeni siinä, etten kuormita ympäristöä ainakaan täysin tarpeettomalla lentämisellä.

Mitä tulee lentämiseen, suosittelen lämpimästi riman nostamista ja nopeiden lentohiilareiden vähentämistä. Ei pelkästään lentämisen vähentäminen, vaan nimenomaan lentämättä jättäminen on yksi yksinkertaisimpia yksilötason ilmastotekoja, joita jokainen voi tehdä.

The post Viisi vuotta lentämättä appeared first on Normisuorittaja.

Aihe on kuitenkin todella tärkeä. Kulutuskulttuurimme on kestämättömällä tasolla, todella kaukana kohtuullisesta. Tänään, Suomen 2021 ylikulutuspäivänä päätin julkaista vähän asiallisemman version vaatteiden shoppailusta ja jakaa omat vinkkini ”elämäntapamuutokseen”. Listani on kokemusperäinen, eivätkä kaikki temput tietenkään toimi kaikilla. Listan jokaista kohtaa kannattaa kuitenkin pohtia, sillä mielihyväkuluttaminen on meillä syvällä kulttuurissa. Siihen kannustetaan suoraan ja epäsuorasti koko ajan. Vähentäminen kohtuulliselle tasolle ei ole – varsinkaan himoshoppaajille – niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Todellisuudessa muutos vaatii uudenlaista ajattelua ja toimintaa aika monella elämän osa-alueella. Lopulta on kuitenkin ihan sama millä menetelmällä vaatteiden ostamista ja kulutusta vähennät, kunhan vähennät.

Tärkeintä on asettaa tavoite ja edetä sitä kohti. Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, se, mikä aluksi tuntuu luopumiselta, itse asiassa vapauttaa rahaa ja ajatuskaistaa paljon merkityksellisempiin asioihin. Niihin, mitkä tekevät ihmisistä oikeasti onnellisempia.

Uudista ajattelusi

1. Muutos lähtee arvoista. Vähän tylsä aloitus, mutta tämä on kaiken perusta. Lähtökohta muutokselle on sisäinen ymmärryksesi siitä, mihin tarpeeseen shoppailulla vastaat. Oletko kenties päätynyt rakentamaan identiteettiäsi pukeutumisen kautta? Haluatko sopeutua porukkaan? Palkitsetko itseäsi raskaan työ- tai opiskeluviikon jälkeen? Tai valmistaudutko aina uuteen kauteen uusilla vaatteilla?

Shoppailumotiivien tunnistaminen ja aukikirjoittaminen auttaa tajuamaan, miten pinnallista ostaminen yleensä on. Todellisuudessa kukaan meistä ei tarvitse sitä määrää ja juuri niitä vaatteita, mitä milloinkin ostaa. Valtaosa meistä ostaa (pika)muotia puhtaasti mielihyvätarkoitukseen.

Kirjoita auki todelliset, merkitykselliset arvosi, joihin haluat elämässä ja valinnoissasi nojata. Bonuksena tulee shoppailun lopettamisesta syntynyt rahallinen säästö, joka voi olla vuositasolla merkittävä.

2. Luovu rituaaliostoista. Aika moni ottaa kevään vastaan ostamalla uudet lenkkarit, juoksutrikoot, aurinkolasit, kevättakin tai jonkun ihanan paidan. Ja kesää juhlitaan sitten tietysti uusilla sandaaleilla ja bikineillä. Ehkä tänä vuonna kevään voisi ottaa vastaan niillä viimevuotisilla, täysin käyttökelpoisilla vaatteilla? Tai vaikka second-hand-hankinnoilla. Tunnista rituaaliostokset ja luovu niistä. Luo uusia rituaaleja ostamisen tilalle – kevään voi ottaa vastaan ihan konkreettisesti lintu- tai luontoretkellä. Rituaali voi olla myös aineeton, kuten uusi hiustyyli, joogaretriitti tai online-kurssi.

3. Luo persoonaasi sopiva tyyli, joka kestää aikaa. Steve Jobsin musta poolokauluspaita on monelle tunnistettavin esimerkki omasta tyylistä. Tyyli ei kuitenkaan tarkoita sitä, että karderoobia pitäisi täydentää jatkuvasti. Mitä vähemmän käytät aikaa ja energiaa pukeutumisen miettimiseen, sitä enemmän säästät henkistä kaistaasi johonkin oikeasti merkitykselliseen. Ja miksei sitten investoisi tässä kohtaa palveluun: on ihan luvallista ostaa pukeutumisneuvontaa asiantuntijalta.

4. Aseta itsellesi realistinen tavoite. Kirjoita asioita ylös: alussa mainitut ostomotiivit, todelliset arvosi, millainen on oma tyylisi ja lisäksi tavoitteesi. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta ostamatta jättämisen voi tietenkin aloittaa heti. Varsinkin arvokeskustelua joutuu käymään useaan kertaan, sillä vanhat ostotottumukset ja mielihyväshoppailu kaihertavat mieltä ja aiheuttavat vieroitusoireita. On tärkeää luoda joku uusi, itselle sopiva juttu shoppailun tilalle omien mielihyvätarpeiden korvaamiseksi. Kehu itseäsi ja jaa onnistumiset somessa. Moni muukin haluaa muutoksen ja kaipaa vertaistukea. Älä myöskään heitä pois jo ostamiasi vaatteita: ”kevätsiivousta” seuraa helposti ”tyhjän kaapin syndrooma” missä koet tarvetta ostaa taas uutta, jotta kaappi ei näyttäisi niin tyhjältä. Parasta mitä voit jo ostamillesi vaatteille tehdä, on huoltaa ja käyttää niitä mahdollisimman pitkään.

5. Jos vaatteet ovat oikeasti todellinen intohimosi, siirry clothing as a service -asiakkaaksi. Lue lisää esimerkiksi Vaatepuun toiminnasta.

Torju ulkoinen paine

6. Suojele itseäsi turhilta houkutuksilta. Jos postilaatikossasi tai ovessasi ei vielä lue Ei ilmaisjakelua kiitos niin lisää se jo tänään. Vaikka mainonta on yhä digitaalisempaa, paperikuvastot erityisesti kausikampanjoineen työntyvät postiluukusta silmille. Myös digitaalista mainontaa kannattaa ohjata ja estää. Varmasti olet huomannut, että vierailu verkkokaupassa johtaa usein retargetingiin, missä sivustoille ja someen ilmestyy vierailemasi kaupan mainoksia. Peru turhat mainos/uutiskirjeet.

En itse seuraa muotibloggaajia, mutta ellei kyseessä ole selkeästi second-hand tai kestävän arvomaailman edustaja, suosittelen etsimään muita seurattavia.

7. Vältä ostoskeskuksia ja reittejä, joiden varrella on paljon vaatekauppoja. Tee tietoinen päätös, ettet mene vain katselemaan vaatteita. Jatkuvasta verkkokauppojen selailusta on tietysti vaikeampi irrottautua, mutta onneksi siihenkin on ratkaisu: erilaiset estopalvelut, kuten Blocksite. Näiden niin sanottujen kohtaamispisteiden välttely sekä livenä että digitaalisesti on todella tärkeää, jos oikeasti haluat vähentää shoppailua. Siinä vaiheessa, kun et enää tunne edes katselemistarvetta, tiedät päässeesi jo aika pitkälle.

Suunnittele ja perustele hankinnat (itsellesi)

8. Tee lista hankintakriteereistä ja noudata niitä. Osana shoppailun irrottamista oman identiteetin rakentamisesta on ostamisen rationalisointi. Oikeastihan päätökset ovat aina tunnepäätöksiä, mutta voimme kuitenkin tulla tietoiseksi motiiveistamme (katso kohta 1) ja jopa yrittää vaikuttaa niihin. Ihminen – siis myös sinä – on mestari perustelemaan itselleen, miksi tarvitsee juuri tämän takin tai uudet ihanat tennarit juuri nyt. Oma ostokriteerilistani on suurinpiirtein seuraavanlainen:
1) kyseenalaista, tarvitsetko oikeasti. Onko tarve todellinen.
2) Osta ensisijaisesti käytettynä.
3) Jos tämä ei ole mahdollista, osta uusi mutta kierrätysmateriaalista valmistettu.
4) Jos on ihan pakko ostaa kokonaan uusi, suosi laadukasta ja suomalaista.

Huomaa, että moni vaatevalmistaja syyllistyy tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään viherpesuun. Ratkaisu ei ole ostaa jatkossa vain ”sustainable label”-vaatteita vaan ostaa ja kuluttaa ylipäätään vähemmän. Jokainen vastuullisestikin tuotettu vaate kuormittaa ympäristöä. Luomupuuvillalla on tiettyjä arvoja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi kierrätysmateriaalin kanssa. Jos yritys mainitsee, että tuotteessa on käytetty kierrätysmateriaalia kertomatta kuitenkaan sen osuutta, on melko varmaa, että osuus on häviävän pieni ja sen ainoa tarkoitus on johdattaa sinut mielikuvatasolla uskomaan tuotteen vastuullisuuteen. Vaadi läpinäkyvyyttä. Jos sitä ei ole, jätä ostamatta, vaikka kyseessä olisi miten kivannäköinen vaate.

9. Osta vain (tyyliisi sopivia) monikäyttöisiä ja helposti yhdisteltäviä vaatteita ja kenkiä. Jokaisen vaatteen valmistus kuormittaa ympäristöä, joten on tärkeää, että hankittua vaatetta myös käytetään mahdollisimman paljon ja pitkään. Tee realistinen arvio vaatteen todellisesta käyttöasteesta, eli kuinka usein tulisit käyttämään sitä seuraavan vuoden aikana. Jos käyttö jää todennäköisesti alle kahdenkymmenen, harkitse tarvitsetko oikeasti. Hyvä vaate on myös sellainen, että sitä voi ”säätää ylöspäin” juhlavaatteeksi esimerkiksi sopivilla koruilla ja asusteilla. Juhlavaatteita voi ja kannattaa vuokrata.

10. Seuraa muutosta myös eurojen näkökulmasta. Jossain vaiheessa huomaat, että tilille jää enemmän rahaa. Se mihin tämän säästön vastuullisesti käyttää, on sitten toinen asia. Itse olen lisännyt lähituottajien palveluja ja noutoruokaa, koska se helpottaa myös lapsiperhearjen ajankäyttöä. Matkailu on kinkkinen, sillä ohjaamalla vaateshoppailusta säästyneet rahat ulkomaanmatkailuun hiilijalanjälkesi ei pienene, vaan todennäköisesti kasvaa entisestään.

Ilmaston kannalta kaikkein paras hankinta on se, joka jätetään kokonaan tekemättä. Älä osta sitä mitä tarvitset vaan sitä mitä ilman et tule toimeen.

The post 10 vinkkiä miten lopettaa vaatteiden mielihyväshoppailu ihan oikeasti appeared first on Normisuorittaja.

Lastenvaatteiden korjaaminen on ollut sukupolvesta toiseen ”normaalia”, mutta nykyiset nuoret aikuiset harvemmin kulkevat paikatuissa vaatteissa (ellei kyseessä ole muodikkaasti rikkinäinen trendivaate). Heillä ei välttämättä ole kosketuspintaa itsetehtyihin tai kestäviin vaatteisiin, sillä referenssihinnasta johtuen vaatteiden huoltaminen on ollut viimeiset 25 vuotta ”suhteettoman” kallista. Pikamuotiteollisuus on varmistanut, että pienituloisellekin on edullisempaa ostaa uusi kuin korjata vanha – olkoonkin, ettei viiden euron paitoja ole edes tehty kestämään. 

Meidän sukupolvemme etu on netti, joka on pullollaan ohjeita ja opastusvideoita korjaamiseen, parsimiseen ja vaatteiden huoltoon. Ja meille ”ei-askartelijoille” on tarjolla yhä helpompia korjauspalveluja. Mikä parasta: korjaaminen ja paikkaaminen näyttäisi olevan nousussa. 

Se mikä vielä puuttuu, on aidot korjauspalveluja tarjoavat verkkokaupat – nykyinen valikoima on laskettavissa yhden käden sormilla. Tässä poimintoja.

Valmistajien korjauspalvelut omille tuotteille

Muutamat vaatevalmistajat tarjoavat korjaustarvikkeita ja/tai -palvelua omille tuotteilleen. Näitä ovat esimerkiksi Globe Hope, Reima, Polarn O. Pyret, Sasta, Keli Clothing ja Alpa. Ihan kaikki eivät harmi kyllä tarjoa palvelua ”digitaalisesti” vaan edellyttävät tuotteen tuomista myymälään. Listan soisi olevan vähän pidempikin (ja lisävinkkejä voi jättää kommenttikenttään!). 

Korjauspalvelun – ja esimerkiksi korjaustakuun – tarjoaminen omille tuotteille on ensimmäinen askel clothing as a service –tyyppisten palvelujen suuntaan. Niissä oleellista on, että sekä valmistajan että asiakkaan etu on mahdollisimman laadukas ja pitkäikäinen vaate. 

Kun haluat korjata tai paikata itse

Ennen muinoin uusien vaatteiden mukana tuli lisänappeja, vaikka mielestäni irronnut nappi on harvoin ongelma; paljon useammin päänvaivaa tuottaa katkennut ripustuslenkki, hapertuva vetoketjun aloituspää tai reikiintyvä merinovillapaita. Lasten vaatteilla on toki vielä ihan omat ongelmakohtansa. 

Aloittelevan paikkaajan kannattaa kääntyä DIY-blogien ja Youtuben puoleen. Hyviä vinkkejä löytyy vaikka kuinka myös niille, joilla ei ole ompelukonetta käytössään. 

Jeesusteipistä on moneksi, mutta vaatteiden korjaamiseen löytyy onneksi parempia vaihtoehtoja. 

Helppokäyttöiset ja kotimaiset vaatelaastarit ovat osoittautuneet ainakin meidän perheessä täysin hyväksytyksi tavaksi pidentää kollareiden ikää. Mikä parasta, paikkaamisesta voi tehdä ”askarteluhetken” johon lapsetkin voivat osallistua valitsemalla paikan ja auttamalla sen liimaamisessa. Toki vastaavia ja halvempia, ainakin yksivärisiä tarrapaikkoja myydään (kuulemma) ihan marketissakin.

Itse olen tykännyt Vaatelaastarin kuosivaihtoehdoista ja siitä, ettei tarvitse itse leikellä materiaalia ”melkein” ympyräksi. En muutenkaan käy Prismoissa kuin pakon edessä, joten postitse kotiin toimitettu paikkasetti sopii minulle.

Hieman raffimpaan menoon eli varusteiden tai ulkovaatteiden korjaamiseen löytyy vaihtoehtoja ainakin Partioaitasta ja Varuste.netistä.

Eikä tässä vielä kaikki! Myös ohuita merinovillavaatteita voi paikata: Mustille vaatteille sopiva Keli Clothingin ja Vaatelaastarin yhteinen tuote vastaa kyllä todelliseen tarpeeseen.

Anna muiden korjata

Jos korjaaminen tuntuu työläältä tai sinulla ei yksinkertaisesti ole aikaa edes lähteä viemään vaatetta korjattavaksi paikalliseen kivijalkamyymälään, tarjolla on muutamia korjauspalveluja tarjoavia verkkokauppoja. 

Menddie 
Menddie on täysiverinen, useamman yrityksen yhteinen verkkokauppa netissä. Asiakas ostaa netistä tarvitsemansa korjauspalvelun ja toimittaa vaatteen pakettiautomaatin kautta ohjeiden mukaan. Verkkokaupasta voi ostaa myös korujen puhdistusta ja korjausta. Sanonpa vaan, että juuri korujen korjauspalveluja on ollut vuosien aikana vaikea löytää!

Remake
Remake on omintakeinen, suomalainen tekstiilikiertotalouden pioneeri. Remaken verkkokaupasta voi ostaa korjausompelun lisäksi myös valmistajan omien mallistojen vaatteita. Jos Remake ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa ehdottomasti tutustua heidän toimintaansa!

Restyle
Vaasalaisen Restylen verkkokaupasta voi ostaa paitsi vaatteita, myös vaatteiden huoltotarvikkeita ja esimerkiksi korjauspalveluihin käyvän lahjakortin (vaikka joululahjaksi!). Myös vaatteiden korjaukset onnistuvat Vaasan ompelimolla.

Goretex-vaatteiden korjaus
Pk-seudulla toimiva korjausompelu.net tarjoaa omana kokonaisuutenaan goretex-vaatteiden korjausta. Yrityksellä ei ole varsinaista verkkokauppaa, mutta tuotteita otetaan kuitenkin korjattavaksi myös postitse. 

Vaatteet palveluna

Uskon, että vaatteet palveluna ovat tulevaisuutta ja vaihtoehto erityisesti kroonisille shoppailijoille, joille kokevat pukeutumisen ja vaihtuvat vaatemallistot osaksi omaa identiteettiään. Suomessa on ainakin kaksi tahoa jotka tarjoavat tätä palvelua: Lasten ulkovaatteita tarjoaa Reima Kit ja aikuisille löytyy Vaatepuu. 

Suurin este?

Suurin este korjauspalveluiden kysynnän ja tarjonnan kasvamiselle on lineaaritalouteen nojaava arvomaailmamme, jossa halpa hinta ohittaa ympäristöarvot. Ostamme luotolla, sillä todellisen hinnan maksavat meidän jälkeen tulevat sukupolvet.

Oikeastihan helppoja ratkaisuja ei ole, mutta tässä kohtaa on kuitenkin olemassa kohtuullisen helppo ratkaisu: korjaa ja huolla vanhaa niin kauan kuin voit. Hyväkuntoisen mutta tarpeettoman vaatteen voi myydä tai antaa eteenpäin. Osta uusi vasta sitten, kun vanhaa ei voi enää korjata. Aika yksinkertaista.

The post Huolla ja korjaa vaatteita – korjauspalvelut netissä appeared first on Normisuorittaja.

B2B-sektorilla moni asia ostetaan jo palveluna alkaen työpöydistä, matkapuhelimista ja tietokoneista. Yksityisasiakkaina olemme kuitenkin vielä tiukasti kiinni lineaaritalouden ytimessä. Keskeinen syy tähän on neitseellisen raaka-aineen halpa hinta, jota vastaan kierrätysmateriaalin on vaikea kilpailla ilman lainsäädännöllisiä tai verotuksellisia muutoksia. Lähes aina on myös halvempaa ostaa uutta kuin korjata vanhaa. Tuotteiden halpa hinta on meille itsestäänselvyys, josta emme halua tinkiä.

Mutta unohdetaan hetkeksi halvan hinnan ihanne ja mietitään mitä kaikkea voisimme ostaa ja tuottaa palveluna – jos vain haluaisimme.

Aikuisten pukeutuminen

Jos ongelmana (näin ulkopuolisen silmin) on mielihyvähakuinen, jatkuva vaatteiden shoppailu, ratkaisu voisi olla clothing as a service. Myös rajallisen säilytystilan kanssa kamppailevat hyötyisivät ”vuokravaatteista”: valikoima vaihtuu, vaikka tila ei kasva. Suomessa tätä palvelua tarjoaa ainakin Vaatepuu. Erityisesti eettisesti ja vastuullisesti tuotettujen vaatteiden ostaminen palveluna kuulostaisi järkevältä, sillä ne on toivottavasti tehty kestämään, ja tällaisen vaatteen hankintakustannus nykymittapuulla keskimääräistä kalliimpi. Näin palveluna ostaen ihmisillä olisi mahdollisuus käyttää johdonmukaisemmin vastuullisia vaatteita ilman että tarvitsisi ostaa uutta tai investoida isoja summia. Palveluun olisi myös luontevaa sisällyttää pukeutumiskorut ja muita asusteita.

Lasten pukeutuminen

Lastenvaatteet palveluna – uhka vai mahdollisuus? Reima Kit on yksi ensimmäisistä kuukausimaksullisista lastenvaatepalveluista. Ajatus on oikea, mutta ulkovaatteiden kestävyys mietityttää. Jääkö ”toinen kierros” lopulta haaveeksi? Vastuu vaatteiden kierrättämisestä – eli toimittamisesta Emmylle – jää asiakkaalle. Silti, jos (ja kun) ulkohaalarin polvet kuluvat puhki, paikattuna sen käyttöarvo on edelleen hyvä, mutta jälleenmyyntiarvo ei. Tarvittaisiinkin palveluja, missä muuten käyttökelpoisista vaatteista otettaisiin talteen esimerkiksi vetoketjut ja kierrätettäisiin polyesteriosat. Tai kehitettäisiin ”moduulivaatteita”, missä tietty nopeasti kuluva osa kuten polvet/lahkeet olisi helpommin uusittavissa, jos vaate on muuten edelleen käyttökuntoinen.

Vauvanvaatteiden osalta tilanne on parempi: vauva kasvaa nopeasti ja yhden bodyn tai potkareitten käyttöikä saattaa jäädä muutamaan viikkoon tai pariin kuukauteen. Ulkovaatteet eivät vauvoilla kulu käytännössä lainkaan. (Toki vauvojen vaatteet altistuvat erilaisille eritteille, eli hävikkiä syntyy varmasti aikuisten vaatteita enemmän.) Siksi myös äitiyspakkaus voisi olla kiertotaloushenkisempi: ainakin osan vaatteista voisi palauttaa Kelalle ja käyttää uudelleen seuraavana vuonna. 

Kodin sisustus: valaistus, verhot, matot, taide

Minulle on suuri mysteeri, miksei kodin valaistusta tarjota palveluna. Valaisimet kestävät hyvin aikaa ja käyttöä, koska niihin ei juuri kosketa. Määräaikainen sopimus (1-2 vuotta) ja edullinen kk-maksu, joka kattaa valaisimen ostohinnan määräajan puitteissa. Palvelumalliin voisi sisältyä ammattilaisen suositukset asiakkaan toivomalla aktiivisuudella, toisille vuoden välein, toisille harvemmin. 

Kuten valaistus, myös laadukkaat, standardimittaiset verhot sietävät hyvin pitkäaikaista käyttöä, elleivät ne altistu suoralle ja voimakkaalle auringonpaisteelle. Palvelussa olisi huomioitu kausivaihtelu, mikä toisi taas kerran helposti vaihtelua sisustukseen ilman uuden ostamista. 

Matot joutuvat yleensä kotona kovalle käytölle riippuen tilasta mihin ne on sijoitettu. Silti laadukas matto kestää hyvin peruskäyttöä, ja ellei siihen nyt holauta pullollista punaviiniä, hyvällä perushuollolla vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Tietyt ”sisustusmatot” joita käytetään erityisesti akustisista syistä vaikkapa olohuoneissa tai makuuhuoneissa voisi hyvin ostaa palveluna. Matot ovat painavia ja vievät säilytettynä paljon tilaa. Kuten verhot ja taide, matoilla saa helposti vaihtelua sisustukseen. 

Taiteen ostamisella palveluna on pitkät perinteet, mutta jostain syystä se on kuitenkin edelleen pienen piirin ”harrastus”. Taidelainaamoja löytyy isoimmista kaupungeista. 

Astiat

Oma suhteeni astioihin on uskollinen: kotona on ollut sama astiasto kohta 20 vuotta, ja vähäeleisenä se on kestänyt hyvin aikaa. Rikkoontuneiden tilalle olen löytänyt edullisesti käytettyjä – joskin uudet ovat selvästi huonolaatuisempia kuin 20 vuotta sitten valmistetut! Astiat ovat kuitenkin tuotteita, joita voisi hyvin ostaa palveluna. Ja ainakin toistaiseksi Arabia tarjoaa sitä. Varsinkin, jos on ihmistyyppinä vaihtelua kaipaava, kannattaa tutustua palveluun. 

Lelut

Kun esikoiseni oli vauva noin kahdeksan vuotta sitten, tarjolla oli mielenkiintoinen lelupalvelu, Lelulandia, josta sai vuokrata lelut tiettyyn hintaan tietyksi ajanjaksoksi. Palvelu oli kätevä erityisesti niille, jotka ymmärsivät lapsen kyllästyvän nopeasti, ja että tehokkain tapa ylläpitää mielenkiintoa on vaihdella leluja. Kaikki eivät kuitenkaan halua hankkia (edullisesti käytettynäkään) jätesäkeittäin leluja joita sitten vuorollaan säilytetään kellarissa ja osa on leikissä.

Vaikka tutkittua tietoa ei ilmeisesti ole, yleisen käsityksen mukaan älylaitteiden ja digitaalisten palvelujen suosio on vähentänyt lelujen ostamista ja keskittänyt myyntiä isoille marketti- ja halpaketjuille.

Ei siis ole yllättävää, että laatuleluja vuokraava Lelulandia joutui lopettamaan toimintansa. Halpaa muovikrääsää – ja vähän kalliimmalla myytävää – on tarjolla loputtomasti. Halvat lelut menevät myös helposti rikki ja niiden korjaaminen on haastavaa ja kannattamatonta. Silti toivon, että joskus tulevaisuudessa tällekin tuotesektorille löytyisi toimiva, palveluun perustuva liiketoimintamalli. 

Kodinkoneet

Kodinkoneet vievät tilaa, ja niiden kohdalla palveluna ostamisen suurin etu on säilytys ”jossain muualla”. Erilaisia lainapalveluja on tarjolla jo nyt, mutta ne vaativat asiakkaalta ennakointia ja omatoimisuutta, sillä koneet on tyypillisesti noudettava itse vuokrapaikasta. Lisäksi sesonkiaikaisuus on ongelma: juuri se mille olisi tarve (Mehumaija, kuivuri) ajoittuu samaan hetkeen kuin kaikilla muillakin. Koska koneet vievät tilaa, säilytystilan vuokran kattamiseksi laitteiden kierto pitäisi olla aktiivista. Kodinkoneissa toiminee siis edelleen parhaiten perinteinen lainaamo, missä esimerkiksi taloyhtiö hankkii suosituimmat koneet yhteiskäyttöön ja huolehtii niiden huollosta. Paine kodinkoneiden kunnossapitämiseen on suurempi, kun käyttäjäkunta on tiedossa.

Autoilu

Autoilun kalleuden takia siihen liittyvät palvelumallit ovat tuttuja B2B-sektorilta: yritys-leasingit ovat olleet käytössä vuosia, ellei vuosikymmeniä. Nämä ”edut” eivät toki koske lähellekään kaikkia työntekijöitä. Yksityisille suunnattuja, auton omistamisen painetta vähentäviä autoilun yhteiskäyttö- ja vuokramalleja on onneksi jo tarjolla isoimmissa kaupungeissa. Täällä Jyväskylässä Omagon yhteiskäyttöautoja on ainakin Kankaalla (biokaasuautot) ja keskustassa, missä täyssähköautot ovat päivisin kaupungin työntekijöiden käytössä ja iltaisin ja viikonloppuisin vuokrattavissa. Autoiluun ja auton omistamiseen liittyy hyvin vahvoja mielikuvia ja statusarvoa, minkä vuoksi palvelun yleistymistä joudutaan varmasti odottamaan.

Summa summarum?

Yleisesti ottaen erilaisten tavaroiden ostamista palveluna hidastaa (hinnan lisäksi) oma suhteemme tavaraan: se on meille osa identiteettiä tai statusta. Meillä on tavaraan tunneside ja mahdollisesti siihen liittyviä hyviä muistoja. Ehkäpä omistaminen myös vahvistaa turvallisuuden- ja pysyvyyden tunnetta muuten yhä epävarmemmassa ja -vakaammassa maailmassa. 

On silti surullista, että kiertotalouden edellytykset ja markkinat palveluille parantuvat merkittävästi vasta, kun ihminen pystyy rakentamaan identiteettinsä niille palikoille mitä löytyy hänestä itsestään sisältä, ei ulkoa. 

The post Mitä kaikkea voisimme ostaa palveluna, mutta emme osta (tai tuota)? appeared first on Normisuorittaja.

Koronapandemia tiivistää meidän ihmisten arvot ja tavan ajatella ja toimia. Moni ilmastoaktivisti uskoo ja ennen kaikkea toivoo, että epidemian jälkeen maailma ”tulisi järkiinsä” ja tekisi kaikkensa ilmastokriisin hidastamiseksi. En pidä tätä kovin todennäköisenä. Kuten moni sosiaalipsykologi on ansiokkaasti todennut jo aikaisemmin, ihmisen on helpompi reagoida todelliseen, henkilökohtaiseen ja aktiiviseen uhkaan. Ilmastonmuutos on edelleen abstrakti ja etäinen, ”ei koske mua”.

Jotta ihminen muuttaisi käyttäytymistään pysyvästi, muutospaineen tai -tarpeen pitäisi tulla sisältä.

Koska paine tulee nyt ulkoa, odotettavissa on seuraavaa:

Ihmiset eivät vähennä koronan myötä kulutusta, päinvastoin. Vaikka kaduilla on hiljaista, verkossa käy kuhina. Verkkokauppojen liikenne kaksinkertaistui parissa viikossa, Posti kulkee kotiin asti ja pakettiautomaatit pullistelevat. Tilanne kiteyttää oivallisesti, kuinka vahvasti mielihyväkokemuksemme ja vapaa-ajanviettotapamme on kytketty kuluttamiseen. Vaikka erikoiskauppoihin ei pääse, jotain on pakko ostaa. Kun liikkumis- ja kokoontumisrajoitus joskus poistuu, oma veikkaukseni on, että valtava paine ostamiseen, elämyksiin ja matkustamiseen purkautuu vaan entistä rajummin.

Ihmiset priorisoivat henkilökohtaisia oikeuksiaan ohi yhteisen edun, loppuun asti. Tämä ei tule muuttumaan koronan jälkeenkään. Riskiryhmärajoituksia, mökkeilyrajoituksia ja kokoontumisohjeita uhmaavia riittää jo nyt. Ihminen on todella taitava selittämään itselleen, miksi juuri minun päätökseni priorisoida oma tarve ohi yhteisen edun ei vaaranna ketään – ja voi olla jopa hyödyksi. 

Päästöjen hetkellinen putoaminen ei tarkoita pysyvää tilaa. ”Lentopaastoa” seuraa helposti moraalinen valtuutus: kun rajoitukset ja karanteenit ovat ohi, kompensoidaan menetetty kevät ja lennetään syksyllä kahta kauheammin. Parantunut ilmanlaatu ja Venetsian kirkasvetiset kanaalit unohtuvat nopeasti. Eikä niitä kohta ole enää tarjollakaan. 

Koska kiertotalouden mahdollisuuksia ei ymmärretä, valtiot tekevät kaikkensa ympäristöä kuormittavan lineaaritalouden pelastamiseksi. Talouden paniikkinappulaa hakataan nyt kaikin voimin ja pinnalla pyritään todennäköisesti pitämään nekin yritykset, joilla ei olisi normaalitilanteessa tulevaisuutta. Suomessa hallituksen elvytyspaketteja kasvatetaan ja erilaisia tukimuotoja mietitään koko ajan lisää. Kiertotalous-, ilmasto- ja ympäristönäkökulman korostaminen tukieuroja jaettaessa olisi poliittisesti liian raju toimenpide. Nyt ”kuuluu” pelastaa kaikki yritykset. Ilmastotoimien vaatimaa rahaa ei tahdo irrota millään, mutta lineaaritalous pelastetaan hinnalla millä hyvänsä. 

Tutkimustietoa ja varoituksia ei oteta vakavasti, eikä ennakointia hallita. Koronavirus on osoittanut, miten vahvasti elämme kuluttamisen, elämysten ja kaikkivoipaisuuden kuplassa. Korona yllätti länsimaat, vaikka pandemiasta on varoitettu meitä jo useita vuosia sitten. Täysin sama analogia jatkuu ilmastokriisin suhteen: tutkimustietoa ja varoituksia ei vain oteta tosissaan, koska ilmastokriisi ei uhkaa suoraan henkeämme tässä ja nyt.

Jep. Aika pessimistinen lista.

Olisiko mahdollista, että asiat menisivät paremmin kuin itse ajattelen? Olisi, mutta ilmastoasiantuntijoiden ja median pitäisi puhua juuri nyt ilmastosta enemmän kuin koskaan. Pitäisi puhua vielä enemmän siitä, miten nyt on aikaa keskustella itsensä kanssa niistä asioista, jotka oikeasti tekevät onnellisiksi. Juuri nyt ihmiset seuraavat uutisia ja ovat valppaimmillaan. Juuri nyt olisi oikea aika vaikuttaa.

The post Koronapandemia on vasta myrskyvaroitus appeared first on Normisuorittaja.

Pikamuodin myötä halpoja vaatteita tulee markkinoille yhä nopeammin ja vastaavasti vaatteiden käyttöikä on lyhentynyt: puolet vaatteista heitetään pois alle vuosi hankinnasta. Voi aika luottavaisin mielin sanoa, että suurinta osaa vaatteista emme osta todelliseen tarpeeseen, vaan koska voimme: meillä on rahaa, aikaa ja vaatteet ovat halpoja, ja koska shoppailu on kiinteä osa elämäämme. Meitä kiinnostaa brändi, kuosi ja istuvuus – harvemmin vaatteen ympäristökuorma, alkuperä tai tuotanto-olosuhteet.   

Jollain tapaa shoppailu on koko kulutusyhteiskuntamme ylintä ja vastenmielisintä tasoa: joutilaat ihmiset käyskentelemässä ostoskeskuksissa, rakentamassa identiteettiään ja ihannekuvaa itsestään kuluttamalla; ostamalla tarpeettomia vaatteita, jotka on usein tuotettu epäinhimillisissä olosuhteissa ympäristöä kuormittavilla kemikaaleilla, ja jotka heitetään pois pahimillaan jo muutaman käyttökerran jälkeen. 

Vaatteiden keskimääräiset käyttökerrat. Jepjep.

Lähde https://t.co/TQiGbRIOWk pic.twitter.com/EPk2Z5nhQC

— Harri Koponen (@HarriKoponen) February 16, 2020

Pikamuodin vähentäminen – ja mielellään vaikka ostamisen lopettaminen kokonaan – on ympäristöteko, johon käytännössä jokainen pystyy halutessaan. Prosessin sisäistämisessä on muutama keskeinen pointti. 

Omaa kulutuskäyttäytymistään voi muuttaa vain tulemalla tietoiseksi siitä, ja ennen kaikkea tulemalla tietoiseksi mitä jatkuvalla shoppailulla hakee tai peittelee. Shoppailusta luopumisessa on jotain samaa kuin laihduttamisessa: muutos lähtee tavoitteista, arvoista ja omasta motivaatiosta. Pikadieetit eivät toimi tässäkään. Kun antaa itselleen aikaa, muutos tapahtuu niin, että päällimmäinen tunne ei ole luopuminen jostain vaan tyytyväisyys siihen mitä ei enää tarvitse tai halua. 

Kun raskaan työviikon jälkeen tekee mieli lähteä vähän shoppailemaan ja ostamaan itselle jotain kivaa, kysymys on opitusta ajanvietteestä ja tavasta palkita tai ilahduttaa itseämme. Dopamiinista. Meille tulee hyvä olo itsestämme, kun löydämme jotain mikä rakentaa mielikuvaa parhaasta versiosta itsestämme. Mikään maailmassa ei myöskään pakota meitä hengailemaan ostoskeskusten käytävillä ja kaupoissa kuluttamassa. Teemme sen ihan omasta valinnastamme.

Jatkuva uusien vaatteiden ostaminen on osa (populaarikulttuurin, mainonnan, naistenlehtien, somevaikuttajien luomaa) identiteettiämme. Haemme sillä hyväksyntää, ihailua ja viestimme elävämme juuri tätä hetkeä, kuuluvamme joukkoon. Viestimme omalla (tai lastemme) pukeutumisella sosioekonomisesta asemastamme. Shoppailu on myös sosiaalista ajanvietettä ja harrastusta kavereitten kanssa. Oman identiteetin ja viehätysvoiman (uudelleen)rakentaminen jonkun muun kuin pukeutumisen ympärille onkin hyvin avartava kokemus. 

Omien tottumusten muuttaminen ei kuitenkaan käy hetkessä. Tietoiseksi tuleminen on vasta ensimmäinen askel, sillä linkki identiteettimme ja kuluttamisen välillä voi olla todella vahva. Arvokeskustelu itsensä kanssa on avain aika moneen asiaan, sillä shoppailuun ja vaatehankintoihin käytetty aika ja energia pitäisi suunnata muualle ja shoppailun synnyttämän mielihyvän ”tyhjiöön” tarvitaan jotain muuta – muuten irtipäästäminen voi osoittautua vaikeaksi. 

Ei myöskään ole mitään järkeä aloittaa massiivista kaappientyhjennysoperaatiota. Kelkkomalla vaatteet lähimmälle kirpparille voi saada hetkellisesti paremman fiiliksen, mutta jo kohta tyhjät kaapit suorastaan huutavat tilalle jotain uutta ja kivaa. Kun kerta vaatteet on tullut hankittua, paras ympäristöteko on käyttää niitä niin pitkään kuin mahdollista. 

Omalta osaltani olen päässyt tilaan, missä en käy vapaa-ajallani vaatekaupoissa. En myöskään selaile vaatekuvastoja tai verkkokauppoja. Minulla ei ole siihen mitään syytä. En saa shoppailusta enää mielihyvää – ja se on ihan äärimmäisen helpottava tunne. Kun vielä 10 vuotta sitten näin ympärilläni kaikkia mahdollisia vaatteita, joita tarvitsin, nykyään näen vain rekittäin rättejä, joita en todellakaan tarvitse mihinkään.

Samasta aiheesta tässä blogissa:
Miten pääsin eroon mielihyväshoppailusta (tai ainakin vähensin sitä)
Koko karderoobi kierrätysmateriaalista
Lastenvaatteet kierrätysmateriaaleista
Les matières recyclées – koko karderoobi kierrätysmateriaaleista 2

The post Miten lopettaa pikamuodin shoppailu? appeared first on Normisuorittaja.