Suomen ympäristökeskus Syke julkaisi pari viikkoa sitten “Suomen kiertotalousbarometrit 2023 – Kiertotalous suomalaisten arjessa ja yritysten toiminnassa” -tutkimuksen, joka on barometrina ensimmäinen laatuaan. Mukana oli sekä yritys- että kuluttajanäkökulma. Tämä postaus käsittelee kuluttajaosuutta.
Raportissa todetaan, että “kiertotalous kyllä näkyy kansalaisten arjessa”, mutta itse sanoisin, että ei loppujen lopuksi mitenkään aikaisempaan nähden edistyneemmällä tavalla. Teemme pitkälti samoja asioita kuin tähänkin asti. Suomalainen lajittelee jätteensä, välttää ruokahävikkiä, muovipakkauksia ja heräteostoksia eikä osallistu ympäristönsuojelua edistävään järjestötoimintaan.
Arvaatko, mikä tietty tuote on tämän tutkimuksen perusteella kaikkein pisimpään käytössä ennen kuin se vaihdetaan uuteen?
Kuha jätteet lajitellaan
Barometrin, kuten muutamien aikaisempienkin samantyyppisten tutkimusten mukaan suomalaiset pitävät tärkeimpänä kiertotaloustekonaan jätteiden lajittelua. Vastaajista 89 % kertoi lajittelevansa vähintään joskus. Vastaajista myös lähes kaikki (94 %) kertoivat pyrkivänsä välttämään ruokahävikkiä.
Ihan täydellistä ei tämäkään tietysti ole. Mitä vanhempi vastaaja, sitä säntillisempi lajittelija. Sen sijaan nuorten keskuudessa lajitteluinto oli vähäisempää ja erityisesti pakkausmuovi ja biojäte jäivät monella lajittelematta. Myös 19 % omakotiasukkaista kertoi, ettei lajittele koskaan biojätettä.
Nuoret ostavat käytettyä
Suomalaisten suhtautuminen käytettyjen tavaroiden ostamiseen ja myymiseen (uudelleenkäyttö) oli jännällä tavalla kahtiajakoista.
Ensinnäkin, tavaroiden pois antaminen ja myyminen oli yleisempää kuin käytettyjen tavaroiden ostaminen. Tämä varmaankin selittää tuotteiden ylitarjontaa second-hand-markkinoilla. Yli 40 % haluaa ostaa käyttämänsä tavaran aina uutena. Moni suhtautuu epäluuloisesti uudelleenkäyttöön.
Nuoret (15-19-vuotiaat) ostavat eniten käytettynä (70 % vastaajista), ja sen jälkeen käytettynä ostaminen vähenee joka ikäryhmässä. Myös sukupuoli vaikutti käytettynä ostamiseen: naisista 60 % mutta miehistä vain 44 % oli ostanut käytettyjä tuotteita kuluneen 12 kk:n aikana.
Aiempien kyselyiden perusteella tiedetään, että Suomessa ostetaan käytettynä erityisesti aikuisten ja lasten vaatteita, kirjoja ja lehtiä, astioita, leluja, lastentarvikkeita ja huonekaluja. Tärkeimmät syyt olla ostamatta käytettyä liittyvät vaatteissa hygeniaan ja elektroniikassa takuuajan puuttumiseen ja epävarmuuteen laitteiden suorituskyvystä.
Autoa huolletaan, matkapuhelinta ei
Jakamistalouden osalta mitään kovin väräyttäviä kehitysloikkia ei näyttäisi tapahtuneen. Tutuille lainataan ja heiltä lainataan, tuntemattomille ei niinkään. Ihmiset lainaavat aika lailla samoja tavaroita kuin vuosikymmenestä toiseen: työkaluja ja peräkärryjä.
Huoltopalveluja ostetaan autolle, mutta ei matkapuhelimelle. Pitkäikäisimmäksi – ennen korvaavan hankkimista – tuotteeksi nousi polkupyörä. Yli 60 % vastaajista arvioi käyttävänsä samaa pyörää vähintään 10 vuotta. Lyhytikäisimpiä ovat kengät ja matkapuhelimet, alle 5 vuotta.
Tavarasuhde syyniin
Barometrin ehkä mielenkiintoisin osuus käsitteli ihmisten tavarasuhdetta. Tutkimuksen perusteella valtaosa ihmisistä arvostaa tavaroita ja pyrkii käyttämään niitä mahdollisimman pitkään. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kuitenkin se, että 57 % vastaajista arvioi voivansa luopua tavarasta helposti, jos tietää sen päätyvän hyötykäyttöön tai kierrätykseen. Uhka vai mahdollisuus? Jos voisin olla varma, että luopuminen ei kannusta täyttämään tyhjiä kaappeja uudella tavaralla, tämä olisi tietysti hyvä uutinen.
Ihmisen ja tavaran suhde on ja näyttää joka tapauksessa pysyvän ehdottomana. 71 % vastaajista sanoi haluavansa omistaa käyttämänsä tavaran.
Mitä tästä voimme päätellä?
Barometrissä toistui taajaan ilmaus “tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa”. Kaupallisten signaalien perusteella erityisesti vaatteiden second-hand-markkina elää kasvavaa kukoistusta, mutta muutoin kiertotalouteen ohjaavat kulutustottumukset tuntuvat muuttuvan melko hitaasti.
Tutkimuksesta voi nähdä – halutessaan – myös lineaaritalouden rakenteiden haittavaikutukset ja kuinka ihmiset haluaisivat asioiden muuttuvan. Tavaroita ja vaatteita haluttaisiin korjauttaa ja huollattaa, mutta taloudellinen kannustin ei ole tarpeeksi suuri. Suurin osa ihmisistä toivoo, että kulutustottumuksia ja käytöstä ohjattaisiin poliittisilla toimilla ja ohjauskeinoilla. Miten todennäköisiä nämä toimet ovat? En ehkä pidättelisi hengitystä tämän hallituksen aikana.
Vastaa