Tunnista kulutusrituaalit ja luovu niistä

On taas se aika vuodesta, kun lapsia ja vanhempia kannustetaan suorittamaan koulun aloitukseen liittyvät kulutusrituaalit:

  • Uusi hieno reppu
  • Uudet hienot vaatteet
  • Lenkkarit totta kai
  • Kynät, kumit, penaalit sun muut – nekin vielä ilmeisesti hengissä digiajasta huolimatta

Olen itse sitä sukupolvea, jolle nämä kulutusrituaalit olivat itsestäänselvyys. Koululaisena syksyä ei voinut aloittaa ilman uutta reppua ja penaalia kynineen ja kumineen. Totta olikin, että useimmiten vanha reppu oli ehtinyt rispaantua, jopa pohjakin pettänyt ja uusi siis tarvittiin joka tapauksessa. Uusiin vaatteisiin ei ollut yleensä varaa, mutta penaalit, kynät ja muu Tiimarin tarjoama pientilpehööri oli vuosittaisella hankintalistalla. Lenkkarit ostettiin vasta sitten, kun vanhat eivät enää mahtuneet tai ne hajosivat. Mutta reppu: trendinmukainen oli saatava, myös luokan luokkaerojen häivyttämiseksi.

Nyt omien lasten kohdalla haluan rikkoa tämän kaavan. Eppuluokalla ensimmäisen koulurepun kohdalla annoin periksi, ja lapselle hankittiin hänen toivomansa Kätyrit-reppu, vaikka repusta näki heti ettei se tule kestämään – eikä kestänytkään kuin jouluun asti. Tilalle hankittu huomattavasti tylsempi Fjällrävenin High Coast Kids maksoi 100 euroa, mutta on kestänyt toistaiseksi jo 2,5 vuotta jatkuvaa käyttöä. Se myös istuu todella hyvin selkään. Lapsi ei ole valittanut repusta kertaakaan. Eikä hän myöskään osaa vaatia uutta reppua vain sen takia, että kohta alkaa uusi kouluvuosi.

Rituaalien rikkominen ei ole helppoa. Koulurituaalien osalta on kaksi vaihtoehtoa: noudattaa vanhaa kaavaa hieman uusin toimin, eli ”ostaa kestävämmin”, mikä on ihmiselle helpompi mutta ympäristölle edelleen kuormittavampi, koska kulutus ei vähene. Toinen vaihtoehto on hankkia vain välttämätön ja keksiä tilalle uusia rituaaleja.

Kun haluat noudattaa kulutusrituaaleja mutta ”ostaa kestävämmin”

Reppu
Reppu on lapselle tunneasia, ja laadukkaan (mutta kenties tylsännäköisen) vaihtoehdon myyminen hänelle voi olla melko haastavaa.

Osta reppu, joka on valmistettu kierrätysmateriaalista (useimmiten nailon/polyesteri). Ole kuitenkin tarkkana: viherpesuun viehtyneet valmistajat saattavat mainostaa reppua ”sustainable”-labelilla ja todellisuudessa vain joku pieni osa repusta (kuten sisävuori) on kierrätysmateriaalia. Varaudu siihen, että reppu on perinteistä reppua kalliimpi. Kierrätysmateriaalista valmistettuja reppuja tarjoavat esimerkiksi Fjällräven, Globe Hope, Mini Rodini (erityisesti pikkukoululaisille), Patagonia, Adidas.

Vaatteet
Lapset kasvavat koko ajan, ja koulunaloitus on yleensä ”luonnollinen” hetki tarkistaa vaatetustilannetta. Mitä isompi lapsi, sitä tarkempi hän on ja haluaa itse vaikuttaa valintoihin. Mikään ei kuitenkaan pakota hankkimaan vaatteita uutena – varsinkin hyväkuntoisia paitoja ja yläosia on tarjolla runsaasti myös käytettynä sekä livekirppareilla että verkkokaupoissa. Tee myös vastapalvelus ja kokoa oman lapsesi pieneksi jääneistä vaatteista sopiva ”koulunaloitussetti” ja laita se sillä nimellä myyntiin.

Penaalit
Voisiko lapsi innostua yksilöllisestä ja pitkäikäisestä artesaanipenaalista? Ateljee Kostetin valmistama nahkainen nimipenaali tuli muotiin joskus ala-asteella ollessani. Omani on tallessa vieläkin. Moni käsityöyrittäjä myy penaaliksi sopivia pussukoita, jotka kestävät aikaa ja käyttöä. Katso esimerkiksi Talisa Design tai Ateljee Kostetin manttelinperijä Kynäwakka. Suomessa valmistetaan valtavasti kauniita ja kestäviä penaaleiksi sopivia pussukoita.

Tilalle aineettomat rituaalit

Rituaaliostamisen sijaan voi aina myös miettiä uusia rituaaleja, ja luulen, että aika monella perheellä onkin omat perinteensä. Vielä ehtii suunnitella yhdessä lasten kanssa omannäköisen lomanpäättymisretken tai vaikkapa nyyttärijuhlat lähipuistossa ennen kuin koulut ensi viikolla taas alkavat.

4 thoughts on “Tunnista kulutusrituaalit ja luovu niistä”

  1. Lapset eivät itse vaadi uutta reppua tai muuta roinaa. Kerran hankittu mieleinen ja toimiva riittää. Luulen, että vanhemmat itse toivovat, että voisivat uutta tavaraa hankkimalla ilahduttaa lapsia. Että olisivat parempia vanhempia. Kenkien sopivuutta kannattaa kyllä kasvuikäisellä seurata tarkasti. Liian pienistä kengistä seuraa jalan kehitysvirheitä ja kipuja.

    1. Olen samaa mieltä, usein kyseessä on enemmän vanhemman kuin lapsen tarpeet. Tavarassa on juuri se ”hyvä” puoli, että sillä saa välittömän palautteen itselleen eli kiitollisen lapsen – ainakin hetkeksi. Arjen pyörittämisestä harvemmin kiitosta tulee keneltäkään. Kenkien suhteen olet oikeassa. Sinänsä koulunaloituksen aikaan on vielä yleensä aika kesäistä ja ainakin kuukauden pärjää samoilla lenkkareilla kuin kesänkin. Ajattelen, että on tärkeää opettaa, että esimerkiksi uudet kengät hankitaan kun ne oikeasti tarvitaan, ei siksi että on joku tapahtuma tai tilaisuus (jos vanhatkin kävisivät). Ylikulutuksen vähentämisen näkökulmasta on tärkeää oppia erottamaan tarve mielihalusta tai itsensä palkitsemisesta tavaralla. Koskee erityisesti aikuisia.

  2. Uusi reppu hankittiin ekalle luokalle, toki lapsen toivoma lego-reppu, mutta on hyvänä säilynyt ja nyt alkaa kolmas vuosi sen kanssa. Ensi vuonna pikkusiski ottaa lego-repun mennessään ekalle ja isompi saa uuden, ehkä tällä kertaa jonkun ajattomamman…

    Sama penaali ollut käytössä eskarista asti, tuollainen pussukka ei olisi meillä toiminut, kun lapset tykkäävät järjestää koulutarvikkeensa. Mä ostan kyllä koulukäyttöön vuosittain uudet lyijykynät, puuvärit ja tussit. Vanhat jäävät kotikyniksi, mutta on kivempi tehdä tehtäviä, kun on hyvät kynät.

    Rituaaliostamiselle voi toki kehittää vaihtoehtoja, mutta minusta on tärkeää, että nimenomaan juhlitaan sitä, että jee, koulu alkaa taas kuin että vietetään lomanpäätösnyyttäreitä. Koulun alun pitää olla positiivinen juttu ja pitää osoittaa, että vanhemmat ovat täysillä mukana siinä. Eli ehkä ekan koulupäivän jälkeen koulun aloitusjuhlat.

    1. Hienoa, että olette löytäneet noin kestävän reppumallin! On myös hyvä ajatus juhlistaa koulunaloitusta (eikä loman päättymistä). Hyvä haaste meille vanhemmille on löytää ”aineettomia” tapoja tukea lapsen koulunaloitusintoa. On oikeastaan kumma, ettei kouluperinteisiimme kuulu jotain tämäntyyppistä yhteistä juhlaa ihan koulun ja vanhempien yhdessä järjestämänä. Voisi olla hauska idea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *