Mun ura on tärkeämpi kuin sun ura

Suomen Ekonomit kysyi juuri työelämään siirtyneiltä ja työelämässä jo pitempään olleilta käsitystä oman ja puolison uran tasa-arvoisuudesta*.

Uransa ensiaskelia ottavista miehistä ja naisista valtaosa pitää molempien uraa yhtä tärkeänä. Miehistä yli 70 % ja naisista lähes 80 % on tätä mieltä.

Sitten jotain tapahtuu, ja tätä muutosta voisi luonnehtia jopa radikaaliksi.

Pitempään työelämässä olleista miehistä (ja naisista!) enää vain noin puolet pitää molempien uraa yhtä tärkeänä. Sen sijaan miehistä lähes 40 % pitää omaa uraansa tärkeämpänä. Jos sallitaan heteronormatiivinen yleistys – eli oletetaan, että kyseessä on useimmiten heteropari – nähdään, että myös naiset myötäilevät tätä ajattelua. Heistä lähes viidennes on sitä mieltä, että puolison ura on tärkeämpi kuin oma. Merkillepantavaa on myös se, että iästä riippumatta yksikään kyselyyn vastanneista miehistä ei pitänyt puolisonsa uraa omaansa tärkeämpänä.

Elämme 2010-luvun puoliväliä, ja yhä vaan konservatiiviset asenteet jylläävät. Totta kai on pakko kysyä, mistä tämä johtuu. Opiskeluaikana naiset ja miehet istuvat samoilla luennoilla, lukevat samoja oppikirjoja ja tekevät samoja tenttejä sukupuoleen katsomatta. Tasa-arvo on normaali olotila.

Kun työelämä astuu kuvaan, tilanne muuttuu. Jonkinlaista yleistietoa on nykyään, että todennäköisesti miesten ura lähtee nopeammin käyntiin, he pyytävät (ja saavat) enemmän palkkaa kuin naiset ja heille mahdollisesti myös tarjotaan vaativampia tehtäviä naisia useammin. Ehkä ei käykään niin, että nuoret ihmiset toisivat mukanaan uusia ajatuksia. Ehkä käykin niin, että he vain omaksuvat vallitsevan normiston ja arvot, ja siksi mikään ei muutu.

Naisten osalta asennemuutosta voi jotenkin yrittää selittää. Oma urakehitys ei palkitsekaan, ja mielenkiinto suuntautuu toisaalle. Elämässä tapahtuu muutoksia: tulee lapsia, ikääntyvät vanhemmat vaativat huolenpitoa, oma tai jonkun läheisen terveys heikkenee. Uraan panostaminen ei enää tunnu tärkeältä tai onnellisuutta lisäävältä. Uran merkitys yksinkertaisesti näyttää vähentyvän.

Mutta mikä selittää sen, että ekonomimiehistä niin iso osa pitää omaa uraansa puolison uraa tärkeämpänä? Tähän ei liene kovin yksiselitteistä vastausta. Yhtä kaikki asenne tuntuu ylimieliseltä, jopa haitalliselta työelämän kehityspaineita ajatellen. Ehkä tässä olisi Ekonomeille seuraava tutkimuksen aihe.

SE:n esitys Slidesharessa.
Katso myös Tasuri-hankkeen tuore raportti: ”Toimitusjohtajilta edellytetään miehille tyypillisempää kokemustaustaa”

*Tutkimuksen N=342. Lisätietoja tutkimuksesta Suomen Ekonomeilta.