Nordic Business Forumin paneelissa neljä nuorta ja kaunista yrittäjää keskusteli professori Alf Rehnin johdolla menestyksestä ja tulevaisuudesta. Keskustelusta nousi esille hyviä pointteja, joista ehkä tärkeimpänä missio ja sisäinen palo: ”passion for something”. Imu tekemiseen on ollut niin kova, että opinnot ovat kaikilla jääneet kesken. Tällä hetkellä bisnes kukoistaa, osalla miljoonaluokassa.
Ehkä hieman omituisena pidin keskustelun vastakkainasetelmaa: kaksikymppiset diginatiivit stagella versus neli-viisikymppiset dinosaurukset katsomossa. Ei ikä aidosti ratkaise, vaan asenne, uteliaisuus ja oppimiskyky. Jos ihmisellä on nämä nuorena, ne usein löytyvät vielä vähän vanhempanakin. Toki olosuhteilla ja ajoituksella on merkitystä, kuten mm. Malcolm Gladwell on kirjoittanut. Kun syntyy oikeaan aikaan, voi päästä aallonharjalle tietyissä asioissa. Silti uskon, että nämä neljä keskustelijaa olisivat menestyneet joka tapauksessa – jos ei tässä, niin jossain muussa bisneksessä.
Mikä tässä hommassa sitten klikkaa? Miksi NBF:n lavalle tarvitaan ”hot seat session”, jossa kaksikymppiset kertovat hyödyntävänsä nettiä – siis 20 vuotta vanhaa innovaatiota – jotenkin täysin uudella tavalla? Vähän kulunut aihe, ainakin tavallaan?
Nuorilla ihmisillä on jotain, mikä väistämättä katoaa iän myötä: yksilöllistä, kirkasotsaista, suoraviivaista optimismia. Kun kaikki on vielä edessä, kaikki on myös mahdollista. On helppo hymyillä, uskoa tulevaisuuteen, nauttia menestyksestä. Me pimeän katsomon dinosaurukset ehkä tunnistamme sen omasta nuoruudestamme. Voimme imeä sitä itseemme, mutta emme koskaan enää saavuttaa. Himoitsemme ja pelkäämme nuorta energiaa samaan aikaan.
Todellisuus: Moni vuosia samassa firmassa samojen tyyppien kanssa pakertanut aivan varmasti ilahtuu, kun kahvipöytään istahtaa nuori ihminen, jolla on uusia ajatuksia. Tarinaan kuuluu, että nuoret ihmiset kertovat innostuneesti ”miten asiat kannattaisi nykyään tehdä” ja sen jälkeen vanhat ihmiset kertovat, että niitä kyllä on kokeiltu eikä ne toimi, tai että ne nyt vaan eivät toimi – ainakaan meillä. Kokemus puhuu.
Ja näin siirretään malli sukupolvelta seuraavalle: nuoren positiivinen into, koulutus ja ajatukset jäävät kokemusta arvostavan suomalaisen työkulttuurin varjoon. Onhan osaaminenkin tärkeää, mutta merkityksetöntä ilman kokemusta. Totta kai nuori osaaja on myös uhka vanhalle ja luutuneelle työntekijälle, ja tätä uhkaa torjutaan tehokkaasti kokemusta korostamalla. Mutta ennen kaikkea: samalla kun saadaan kokemusta, opitaan myös työpaikan ”oikea ajattelu” ja asenteet.
Joten vinkkini kaikille menestyksen nälkää poteville nuorille tähdille on: perustakaa se oma firma. Näyttäkää vanhoille partakarvoille. Antakaa heidän rypeä omassa keskinkertaisuudessaan. Kukaan ei hidasta tai pysäytä, vaan saatte menestyä tai kompastua omin eväin, juuri niin suureellisesti kuin on tarpeen. Älkää edes miettikö vanhoja organisaatioita, luokaa omat.
Ja tehkää opinnot loppuun.
Vastaa