Työkiireistä johtuen kirjojen lukeminen on jäänyt luvattoman vähälle. Niinpä olen hieman takamatkalla kaikkien business-trendien kanssa. Rutger Bregmanin Moraalista kunnianhimoa hehkutettiin erityisesti viime vuonna, mutta itse luin sen vasta nyt.
“Moraalinen kunnianhimo – Lakkaa haaskaamasta lahjojasi ja toteuta ihanteesi” (Atena, 2024) on hyvin lukijaystävällinen kokemus. Viesti on yksinkertainen ja suunnattu meille keskiluokkaisille, korkeasti koulutetuille: jos sinulla on osaamista ja kunnianhimoa,olisiko aika suunnata se yhteisen hyvän edistämiseksi? Kirjailija tökkii, mutta vielä varsin tylpällä tikulla jokaista löytämään sisäisen palonsa jonkun yhteiskunnallisesti merkityksellisen asian ratkaisemiseksi tai edistämiseksi.
Tärkein oppi, mikä jäi itselle mieleen, lukee otsikossa: lahjakkuus on väline hyvän saavuttamiseen, kunnianhimo aakaa energiaa sen toteuttamiseksi. Siksi ne eivät ole sidottuja johonkin tiettyyn, “ilmeiseen” asiaan ja tekemiseen, vaikka aika usein näin ajattelemme. “Kysymys kuuluu, mitä niillä ryhdyt tekemään.”
Kirja sisältää useita tarinoita ja esimerkkejä. Mielestäni kirjan tärkein arvo on kuitenkin tehdä niin sanotusta “maailmanparannuksesta” hyväksyttävää ja salonkikelpoista myös business-ihmisten keskuudessa.
Kunnianhimon suuntaaminen ihmiskunnan kannalta merkityksellisten asioiden edistämiseen ei mielestäni ole ollut business-verkostossa erityisen arvostettua. Päinvastoin, kunnon kapitalisti miettii ennen kaikkea (ja mielellään pelkästään) osakkeenomistajan saamaa arvoa, ja nykyisen, kahtiajakautuneen maailman mukaisesti muu on “kommunismia”. Moraalinen kunnianhimo on käsite, joka on helppo hyväksyä laajasti. Vaikka kaikki merkit osoittavat, että jatkuva kasvu on tullut tiensä päähän ja meidän pitäisi luoda talousrakenteemme uusiksi, mitään muutosta ajattelussa saati tekemisessä ei ole näköpiirissä.
Samalla olen myös sitä mieltä, että tavallisilla asiatuntijatyötä tekevillä on patoutunutta tarvetta käyttää lahjakkuutensa, energiansa ja osaamisensa aidosti hyvän edistämiseen. Tämän huomaa siitä, että ihmiset kuvailevat Linkedinissä milloin mitäkin piiperrystä “merkitykselliseksi” työksi. Merkityksellisyys keksitään, jos työ tai liiketoiminta ei luontaisesti sitä ole. Tämä on aika tyypillinen itsepetoksen muoto. Suurin osa meistä tekee työtä, jolla ei ole todellisuudessa juuri mitään merkityksellisyyttä isossa kuvassa. Olemme osa koneistoa, joka ylläpitää ylikulutusta ja vie samalla meitä kohti ympäristökatastrofia. Vaikka voisimme toimia toisin, emme toimi.
Kirjailijan viesti ei voisi olla selkeämpi: puheet on nyt puhuttu ja on aika ryhtyä toimeen.
Ja ollaan nyt rehellisiä: ei meillä 2000-luvulla “mukavaa elämää” elävillä todellisuudessa ole juurikaan moraalista kunnianhimoa. Välillä tuntuu, että moraalia ei ole enää laisinkaan, ja kunnianhimokin on pitkälti valjastettu jatkuvan kasvun välineeksi.
Bregmanin Moraallinen kunnianhimo on kuitenkin kirjoitettu kannustavasti ja inspiroivasti. Sitä voi suositella ihan kaikille, mutta erityisesti niille, joilla on valtaa, verkostoja ja kaikki mahdollisuudet tehdä aidosti merkityksellisiä asioita. Niin halutessaan.
Vastaa