Uudet kansalliset ravitsemussuositukset julkaistiin tällä viikolla ennakkokohun saattelemana. Niissähän korostuvat – itse asiassa ihan tuttuun tapaan – vihannekset, hedelmät, viljatuotteet ja pehmeät rasvat, mutta uutena on suositus vähentää edelleen lihan nyt myös suorasanaisemmin lihaleikkeleiden syöntiä. Lihaisaan makumaailmaansa tottuneet pöyristyivät “mitään ei saa enää syödä” ja “minä ainakin syön kaksin käsin leikkeleitä” -tyyppisin reaktioin.
Jos unohdetaan tämä (pääasiassa keski-ikäisistä miehistä koostuva) aikuisvauvaporukka, monessa perheessä on ihan oikeasti haasteena teinipojat, jotka eivät tähänkään asti ole syöneet kasviksia.
En tosiaan millään mittarilla ole ravitsemuskasvatuksen asiantuntija, mutta haluan kuitenkin jakaa omat havaintoni vuosien varrelta: mitkä arjen rutiinit ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että omat poikani syövät hyvillä mielin ja runsaasti kasviksia. Keinot sinänsä eivät ole mitään rakettitiedettä, mutta olen toteuttanut mallia johdonmukaisesti ja tavoitteena on ollut nimenomaan kasvissyömisen ”normalisoiminen”.
Ensiksi ikävä uutinen: en tiedä, miten saada sellainen teini syömään kasviksia, joka ei tähänkään tähän ole niitä syönyt. On selvää, että rationaalisilla perusteluilla ei tässä vaiheessa voi enää vaikuttaa mieltymyksiin. Siemen kylvetään (pun) paljon varhemmin.
Tässä omat keinoni.
- Alkusalaatti
Heti, kun lapset saivat alkaa syödä raakoja kasviksia, tarjosin ruoan kolmen ruokalajin mallilla. Ensimmäiseksi tarjottiin ns. alkusalaatti, joka sisälsi vaihdellen kurkkua, tomaattia, porkkanaraastetta, paprikaa, jäävuorisalaattia ja melonia. Vasta, kun se oli syöty, lapselle tarjottiin lämmin pääruoka – mitä nyt kulloinkin, yleensä makaronipohjaista taaperoruokaa. Jälkiruoaksi hedelmä tai keksi. Pääpointti oli kuitenkin siinä, että salaatti tuli syötyä joka aterialla, koska se tarjottiin aina ensimmäisenä ja erikseen.
- Valmiiksi lautaselle katettu salaatti (ks. pääkuva)
Kun lapset olivat jo vähän isompia, siirryin valmiiksi katetun salaatin malliin. Pääsyy tähän oli, että kulhoon ylimääräiseksi jäävä ja nopeasti vettyvä salaatti päätyi lähes aina biojätteeseen. Ihan vaan ruokahävikin vähentämiseksi ryhdyin tekemään salaatin suoraan lautasille. Valmiiksi annosteltu salaatti, joka muodostaa puolet annoksesta, tulee myös syötyä. Tällä mallilla on menty tähän asti ihan menestyksekkäästi, kukaan ei koskaan protestoi määrää tai laatua.
- Smoothiet
Nykyään harvemmin käytetty, mutta aikaisemmin takuuvarma keino saada lapset syömään marjoja on ollut viritellä kauramaito- ja jogurttipohjainen smoothie. Kauramaidossa on lisättyä sokeria, joten yhdessä marjojen ja ehkä banaanin kanssa lopputulos on riittävän makea. Smoothiella voi saada aamiaisvastaisen teinin syömään edes jotain ennen kouluunlähtöä.
- Huijaus
Minulla on myös tapana raastaa iso porkkana (hienolla terällä) bolognese-kastikkeen sekaan. Paistan sen mifun kanssa pannulla, ja kun lisää tomaattikastikkeen/murskan ja kaura- tai normikermaa, ei porkkanaa “tunnista” kastikkeen seasta. Liekö vitamiineja enää jäljellä, mutta ainakin kuitua on enemmän. Huijaamalla ei tietysti saa pysyvää muutosta aikaan.
Miksi toiset syövät kasviksia mielellään ja toiset eivät?
Moni selittää huonoja ruokailutottumuksia esimerkiksi makuaistin herkkyydellä. Asiantuntijoiden mukaan perimmäinen syy on kuitenkin useimmiten lapsuudessa omaksutut tottumukset – ja omat tottumukset tulee huomaamatta siirrettyä omille lapsille.
Toiset perustelevat kasvisten vähäistä syöntiä hinnalla. On totta, että moni vihanneslajike on nykyään hullun kallis. Jos pöydän ainoa vihannes on kasvihuonekurkku, ei ihme jos tuntuu kalliilta. Ainakin K-ketjun kaupoissa on kuitenkin usein tarjouksia, ja varsinkin juurekset ja kausivihannekset ovat todella edullisia. Viitseliäisyyttähän se tietysti vaatii, että opettelee valmistamaan ruokaa jostain uudesta raaka-aineesta. Ei tule itsekään kovin usein ostettua sitä, mikä olisi nyt satokausikalenterissa tuoretta, vaan sitä, mistä jo osaa valmistaa ruokaa.
Tietenkään kaikki kasvikset eivät miellytä kaikkia. Vaikka tuputtaa ei saisi, maistelua pitäisi jatkaa vaikka lapsi ensin torjuisi uuden kasviksen. Meidän lapsille ei juurekset oikein uppoa (niitä ei ole kauheasti tarjottu, kun lapset olivat pieniä) tai hapokkaat vihannekset, kuten rucola, punajuuri, varsiselleri tai retiisi. Sen sijaan herkkusienet ja metsäsienet ovat aina maistuneet, ja varhaiskaalikin on suosittua grillattuna. Nuorempi toivoo välillä lehtikaalisipsejä ja rapsakkaita, pinnasta paistettuja parsakaaleja. Hän rakastaa persimoneja ja syö niitä joka päivä välipalaksi jos vaan saa.
Olen miettinyt, voisiko pelillistämistä soveltaa jotenkin kasvisruokien osuuden tai ainakin monipuolisuuden kasvattamiseksi. Koska en itse motivoidu mistään pelaamisesta, ajatus on jäänyt idean tasolle. Hyviä vinkkejä tämän suhteen otetaan vastaan!
Vastaa