Mitä olinkaan tekemässä?

Ammattiliitto Pro raportoi viime viikolla Keskeytykset ja häiriöt toimihenkilötyössä -tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen mukaan enemmän kuin työpäivä viikossa kuluu erilaisiin keskeytyksiin. Työkavereitten keskeyttämisten osuus oli yli viisi tuntia viikossa ja tiedon tai päätöksen puuttumisen takia työ keskeytyi yli kaksi ja puoli tuntia viikon aikana. Hermoja raastavien tietokone- ja kopiokoneongelmien osuus oli lopulta vain vähän alle puolitoista tuntia viikossa. Yllättäen uutisessa ei mainittu lainkaan esimerkiksi jatkuvien sähköposti-ilmoitusten aiheuttamia keskeytyksiä. Ilmeisesti niitä ei pidetä kovin häiritsevinä.

Tutkimustuloksissa täytyy silti olla perää. En voi olla ainoa, joka aika usein työpäivän jälkeen ihmettelee, miten tämä päivä taas meni enkä saanut aikaiseksi kuin puolet siitä mitä suunnittelin. Työnohjaukseen tällainen uusi kategoria ”keskeytys” olisi aivan loistava – sekkari vaan päälle, kun joku ilmestyy ovensuuhun ja voin hyvillä mielin raportoida tuntikirjanpitoon, että työkaverit kävivät juttelemassa mukavia yhteensä 17 minuutin ajan. Kyseisen tutkimuksen mukaan kuitenkin vain kolmannes työkavereitten keskeytyksistä koettiin häiritseviksi. Usein keskeytyksistä oli hyötyä ja iloa oman työn tekemiseen.

Kaikista keskeytyksistä ei voi syyttää muita. On ihan oma vikani, jos en pysty olemaan seuraamatta, mitä huoneen ulkopuolella tapahtuu vain siksi, että pystyn seuraamaan mitä siellä tapahtuu. On oma vikani, jos en kehtaa sulkea ovea, vaikka haluaisin keskittyä töihini. Yhtä lailla voin syyttää vain itseäni, jos haluan pitää Outlookin viesti-ilmoituksen aktiivisena saadakseni välittömästi tiedon, kun postilaatikkooni tulee uusi viesti.

Ongelma ei ole siinä, että syystä tai toisesta työ keskeytyy, vaan siinä, että keskeytyksen jälkeen on vaikea päästä nopeasti takaisin siihen juttuun, mitä oli tekemässä. Onneksi työkaverini on jo tottunut siihen, että hänen vieressään istuu hullu, joka ihmettelee jatkuvasti ääneen, mitä olikaan tekemässä.

2 thoughts on “Mitä olinkaan tekemässä?”

  1. Joku DeMarco aikoinaan sanoi, että ajattelua vaativassa duunissa saattaa mennä varttikin siihen, että saa ajatuksesta kiinni uudelleen. Eli keskeytykset saattvat tehdä melkoisen loven tehokkaaseen työskentelyyn.

    Aina väliin itse opetan työmaalla muut siihen, että jos koodaan kuullokkeet päässä niin asian pitää olla todella tärkeä, että saa keskeyttää. Eli viestin kuullokkeilla, että haluan tehdä töitä enkä keskustella.

    Keskeytykset ja tehtävistä toiseen vaihtamiset ovat melkoisen suuria työaikasyöppöjä. Joku psykologi on sanonut että tekemällä kaksi tunnin työtä peräkkäin aikaa kuluu kaksi tuntia, mutta vaihtelemalla töiden välillä samoihin duuneihin saa kulumaan kolmisen tuntia. Eli ajatusten siirtyminen tehtävästä toiseen vaatii aikaa.

    Kuhan pohdin, Kari…

    1. Hei Kari ja kiitos kommenteista! Niin se varmasti on, että nimenomaan multitaskaus ja muu tehtävästä toiseen vaihtaminen tekee päivästä todella tehottoman. Huvittavaa kyllä, työkulttuurissamme pidetään tehokkuuden merkkinä juuri sitä, että pystyy hoitamaan montaa tehtävää kerrallaan.

      Kuulokkeiden käyttäminen on aika suosittu tapa viestiä muille, että haluaa keskittyä työhönsä. Itselläni musiikin tms. kuuntelu ei suju samaan aikaan kun teen keskittymistä vaativaa työtä. En tiedä johtuuko se työn luonteesta (olen huomannut, että tekstien kirjoittaminen/editoiminen vaatii usein erityyppistä keskittymistä kuin vaikka kuvankäsittely), vai ihan persoonasta. Joka tapauksessa sorrun itse hyvin usein siihen, että tepastelen vaan suoraan työkaverin huoneeseen ja ellei hän ole puhelimessa, odotan varauksetonta huomiota itselleni saman tien. Se on todellisuudessa hyvin epäkohteliasta. Ainoastaan suljettu ovi on minulle varma viesti siitä, että nyt kannattaa pysyä poissa, tai vähintään koputtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.