HS kirjoitti tänään Novia Finlandista, joka on Futuricen tavoin valittu useampaan kertaan Great Place To Work -listalle. Koska Novia Finland on telemarkkinointiyritys, se ei voi tarjota työntekijöilleen samalla tavalla valtaa, vastuuta ja etätyöpäiviä kuin perinteinen asiantuntijayritys. Novia voi kuitenkin panostaa työilmapiiriin ja -viihtyvyyteen – ja sen se on myös tehnyt.
Jutun perusteella Novia Finlandissa on tärkeää positiivisten tunteiden ja kokemusten jakaminen sekä työkaverin ilahduttaminen pienilläkin asioilla. Työntekijöitä myös kannustetaan toteuttamaan unelmiaan.
Yksi teema välittyy kuitenkin rivin välistä tavallista voimakkaampana: heittäytymisen taito.
Mitä tapahtuu tavallisessa firmassa, kun myyjä tekee ison kaupan? No hän tietysti lähettää informatiivisen sähköpostin esimiehelleen ja kollegoilleen. Jos hän istuu avokonttorissa, hän saattaa huikata tyytyväisenä sermin yli työkaverille, että ”kaupat tuli”. Tai kahvinkeittimellä piipahtaessaan mainitsee asiasta jollekin, jota se koskee. Tai sitten asia vain kirjataan CRM:ään myynnin seurantaan joryn viikoittaista palaveria varten.
Entä, jos samainen myyjä tempaisisikin työpisteellään pystyyn, kiljahtaisi YES!, kiihdyttäisi firman käytävää pitkin hurjasti huutaen, heittäisi pari kärrynpyörää ja antaisi ylävitosia vastaantulijoille? Häntä pidettäisiin tietysti hulluna. Muut myyjät tuntisivat hiljaista myötähäpeää. Onneksi tällaista holtitonta onnistumisen iloa näkee korkeintaan amerikkalaisissa elokuvissa.
Todellisuudessa aito, mahtava fiilis tarttuu yhtä herkästi kuin kevätflunssa. Vapautunut tuuletus nostaa muidenkin mielialaa loppupäiväksi. Organisaatiokulttuuria ei kuitenkaan voi parantaa käskemällä. Tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat näyttää mallia. Ehkä rekryhaastatteluissa pitäisikin ottaa esille ihan muita kuin perinteisiä mainitse kolme hyvää ja huonoa puolta itsestäsi -kysymyksiä. Esimerkiksi: Montako ylävitosta annoit työkavereille viime viikolla? Olisitko valmis pukeutumaan possuksi tai majavaksi firman iltatilaisuuteen?
No, olisitko?
