Muutamia vuosia sitten haastattelin amerikkalaista henkilöä, joka oli tullut suomalaisen puolisonsa ja perheensä kanssa Suomeen “pakoon” koronarajoitteita ja Trumpin hallintoa.
Haastattelu jäi mieleeni, koska se kuvasi osuvasti amerikkalaista itsetuntoa.
Haastateltava kertoi kuinka tyytyväinen oli Suomessa asumiseen. Hänen työnsä oli joka tapauksessa etätyötä, ja se onnistui Suomesta käsin jopa helpommin kuin Yhdysvalloista. Puolisolla oli työ suomalaisessa yrityksessä. Kaksikieliset lapset olivat saaneet nopeasti koulupaikan, jatkaneet tuttuja harrastuksiaan ja löytäneet uusia kavereita. Suomessa oli turvallista ja helppoa elää, koulutus ilmaista, terveydenhuolto hyvää. Luonto oli lähellä, talviurheilu mahtavaa. Arjen elämä oli monella tapaa jopa parempaa kuin Yhdysvalloissa.
Silti perhe oli palaamassa takaisin vuoden sisällä – kunhan tilanne normalisoituisi ja presidentti taas vaihtuisi. Kun kysyin suoraan miksi he eivät halua jäädä Suomeen, haastateltava vastasi silmiä räpäyttämättä:
“Because, after all, we’re the greatest country in the world.”
Viime viikkoina en ole voinut olla muistelematta tätä haastattelua. Onnea ja menestystä vaan sinne – maailman parhaaseen maahan.
Vastaa