Tänään päättyi asiakassuhteeni kuntokeskukseen, jossa kävin säännöllisesti lähes 7 vuotta. Viimeisenä päivänä suuntasin vielä yhdelle ohjatulle tunnille. Samaan aikaan kun itse saavuin pyörällä, pihaan kurvasi kolmikymppinen mies autollaan. Sateisesta kelistä huolimatta hänellä oli yllään vain shortsit ja t-paita. Mutta ongelmahan se ei ollut, sillä matkaa autolta rakennuksen ulko-ovelle oli vain muutama metri.
Juuri hänenkaltaiset asiakkaat olivat minulle ratkaiseva syy lopettaa jäsenyys.
Seitsemän vuoden aikana kyllästyin totaalisesti ihmisiin, jotka saapuvat kuntokeskukseen autolla, mutta eivät jaksa kävellä parkkipaikalta sataa metriä vaan pysäköivät pelastustielle rakennuksen eteen, jossa pysäköinti on kielletty.*
Pihan valaistusta ei tietenkään ole suunniteltu pysäköintiin, vaan se on ilta-aikaan hämärä ja tunnelmallinen. Pihan läpi tapahtuva ajoittainen läpiajo yhdistettynä väärinpysäköityihin autoihin, joita on usein yli 10 samaan aikaan pienessä tilassa, on turvaton liikkua kelle vaan, mutta varsinkin lapsille.
Minulla ei riitä ymmärrystä patalaiskoihin kuntoilijoihin, joiden väärinpysäköintiin kuntokeskus oli haluton puuttumaan. Lopulta totesin, että vitutus pysäköintikulttuuriin ohitti liikunnasta saavutetut henkiset hyödyt. En käytä enää yhtäkään syksyä siihen, että singahtelen pimeällä pihalla autojen välistä ja riskeeraan oman ja välillä myös lapseni turvallisuuden.
Karhunpalvelus, joka kantaa lapsuudesta aikuisuuteen
itsensä ovelta ovelle kuskaavat kävelykykyiset (lähes aina miehet) eivät ole mitenkään harvinainen näky liikuntakeskuksissa. Mistä heitä oikein tulee?
Oma veikkaukseni on, että asenne on kylvetty lapsuudessa. Autokyyti harrastukseen tai kouluun – ovelta ovelle – on ollut pitkään default. Myöhemminkään, kun lapsella on jo ikää ja kykyä itsenäiseen liikkumiseen, matkaa ei kuljeta bussilla saati pyörällä. Miksi kulkea, kun kerta autolla pääsee helpommin ja nopeammin? Varusteita tai ei, hyvään vanhemmuuteen kuuluu, että lapset kuskataan ovelle asti, ettei heidän vaan tarvitsisi kävellä.
Lukuisat tutkimukset osoittavat, miten haitallista tämä on yksilön terveyden ja yhteiskunnan kannalta. Arkiliikkuminen olisi erittäin tärkeä osa liikunnalliseen elämäntapaan kasvamista. Tuoreen (2022) LIITU-tutkimuksen mukaan vain kolmannes lapsista liikkuu riittävästi. Lähes kolmannes 7-vuotiaista lapsista on jo ylipainoisia. Satoa korjataan jo nyt: Suomalaisista yli 30-vuotiaista miehistä 72 % ja naisista 64 % on ylipainoisia. On tietysti selvää, että liikunnan puute on vain yksi osa ongelmaa, sillä ruokavaliolla on painonhallinnassa erittäin suuri rooli. Yhtä kaikki, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat tällä hetkellä suurin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy.
Lisäksi ovelle kuskaaminen on kuin tupakointi: paitsi, että se on haitallista kuskattavalle, autoilijat vaarantavat omalla käytöksellään sivullisia, kuten ohikulkijat ja kouluun kävellen tai pyörällä saapuvat lapset. Kuskaajat liikkuvat samoihin aikoihin, mistä seuraa ruuhkaa. Autoa ei mielellään pysäytetä kadulle poistumista varten, vaan ollaan solidaarisia muita kuskaajia kohtaan ja oikaistaan biili puoliksi jalkakäytävälle, jolloin kävelijät joutuvat väistämään. Erityisen ikävää tämä on talviaikaan kun kulkuväylät ovat muutenkin huonommassa kunnossa.
Vanhempana voit auttaa asennekasvatuksessa. Jos treenipaikkaan pääsee bussilla tai pyörällä, miksei panostaa lapsen autonomiaan ja opettaa häntä liikkumaan itsenäisesti? Osana STYLE-tutkimushanketta JYP Juniorit kehittivät kestävän liikkumisen malleja ja pilottiryhmäläiset mm. kulkivat pyörällä treeneihin. Muutos on lopulta asenteesta ja tahdosta kiinni.
Jos asut Lahdessa, Turussa tai Oulussa, vastaa arkiliikkumista koskevaan kyselyyn ja tue hvyien käytäntöjen kehittämistä. Vastausaikaa on 30.10.2023 asti.
*Kiinteistön seinän vierustalla on muutama luvallinen kiekkopaikka sekä invapaikka.
Vastaa