Tämä LinkedInissä liikkuva strippi kuvaa osuvalla tavalla työelämäämme. Aika harvassa ovat nimittäin – edelleen – suomalaiset yritykset, joissa työntekijöiden koulutus nähdään investointina yrityksen omaan tulevaisuuteen. Mielenkiinto koulutuksen maksamiseen on suoraan verrannollinen takaisinmaksuaikaan: lupa heltiää, jos koulutuksessa opitaan joku käytännön taito, jolla saadaan säästöjä; kyseinen asia voidaan tästä eteenpäin tehdä itse sen sijaan, että se ostetaan ulkoa. Tai jos opetellaan tekemään joku yksittäinen asia nopeammin ja tehokkaammin. Tai jos asiakkaalta voidaan laskuttaa jatkossa enemmän. ROI-käyrä on saatava välittömään nousuun.
Tottahan toki koulutuksen hyödyllisyys pitäisi aina pystyä perustelemaan. Vaan mistä johtuu, että riviasiantuntijat pääsevät kyllä omaan toimenkuvaansa liittyviin, yksittäisiä teemoja käsitteleviin seminaareihin tai koulutuksiin, mutta henkilökohtaisten taitojen – kuten esiintymisen, ajankäytön, projektijohtamisen tai vaikkapa konfliktien selvittämisen – kehittäminen ei ilmeisesti useimpien työnantajien mielestä edistä työn tekemistä. Kun koulutuksen anti näkyy pitemmässä mittakaavassa ja se on mittavissa vain laadullisesti, koulutuspyyntöön tulee hylsy. Henkilökohtaisia taitoja pääsee treenaamaan vain harvarivinen esimiehistö. Miksipä muilla kuin heillä olisi tarvetta esimerkiksi rakentavan palautteen antamiseen tai ihmisten motivointiin.
Surullisinta on, että kun koulutusta pihdataan, siitä tulee saavutettu etu. Kun toinen lopulta pääsee ja toinen ei, työntekijät alkavat tuntea eriarvoisuutta – ja syystäkin. Koulutuksen kieltäminen ei välttämättä näy lyhyellä tähtäimellä muuna kuin työntekijän pettymyksenä ja motivaation laskuna, mutta koulutukseen satsaaminen saattaisi näkyä suhteellisen nopeasti uusina käytänteinä ja yrityskulttuurin uudistumisena. Ja ihan varmasti se näkyisi ennen pitkää myös viivan alla.
Vaan miten osoittaa pitkän tähtäimen koulutusinvestoinnin kannattavuus ilman että investointi ensin tehdään? Liiketoiminnassa laskelmia ja ratkaisuja uskalletaan vielä ottaa, mutta työntekijä, tuo ihminen, ei usein ole saman riskin arvoinen.
Vastaa