Osallistuin nyt keväällä Suomen Ekonomien järjestämälle verkkokurssille Oman hyvinvoinnin ohjaksissa. Erityisen tärkeä oivallus on ollut, kuinka pintapuolisesti ymmärrän henkistä palautumista ja mielenhallintaa. Oikeastihan kyse ei ole mielen hallinnasta vaan hallinnasta vapautumisesta, läsnäolosta ja tästä hetkestä.

Yksi kurssin teemoista sivusi nollatilaa. Se on lyhyesti määritelty omaksi henkilökohtaiseksi tilaksi, johon ei liity mitään vaatimuksia.* Oleellista on keskittyä hetkeksi itseensä; nollatilaa olisi myös hyvä tavoitella mahdollisimman säännöllisesti.

Ihmiset altistuvat päivän aikana tuhansille ulkoisille ärsykkeille. Tämän lisäksi eri arvioiden mukaan päässämme pyörii huikea ajatuskaruselli: päivän aikana noin 50 000 – 70 000 ajatusta. Pelkästään henkinen kuormitus on siis valtava. Kun tähän lisätään fyysinen aktiivisuus ja mahdollisesti muu ”painolasti”, ei ihme, jos illalla mieli on turta ja muutenkin vähän väsyttää.

Varmasti jokainen tietää järjen tasolla, kuinka tärkeää olisi vähintään kerran päivässä pysähtyä, tyhjentää mieli turhista ajatuksista ja keskittyä vain olemaan juuri siinä missä on. Kaikki tietävät, mutta moniko niin tekee? Olettaisin, että aika harva. Koska elämme vauva-ajasta alkaen vahvasti ärsykkeiden maailmassa, emme välttämättä edes tunnista kuormitusta. Lisäksi tuttujen rutiinien muuttaminen voi olla lähes ylivoimaista, vaikka kyse olisi omasta hyvinvoinnista.

Olen omakohtaisesti huomannut, miten todella vaikeaa pysähtyminen on. Meditaatioharjoitus, jossa ollaan paikallaan ajattelematta mitään, on yksi vaikeimmista mitä tiedän. Se on kuin kuopan tekemistä veteen: mieli täyttyy väkisinkin koko ajan jostain ajatuksista. Päivät pyörivät rutiinien varassa, usein autopilotilla. Kun illalla olisi ns. ”omaa aikaa”, ei sitä jaksa kovin laadukkaasti käyttää. Haluaa vain olla, vaikka nollatilassa ei ole kyse siitä, että valuu aivottomana sohvalla telkkaria tuijottaen. Nollatilassa oleminen ei ymmärtääkseni tarkoita virkistävää lenkkeilyäkään, koska silloin on mahdollista prosessoida asioita tuloksellisesti – ja aika moni näin varmasti tekeekin.

Uskon, että ainakin pieni osa länsimaisista mielenterveysongelmista häviäisi, jos ihmiset ymmärtäisivät nykyistä paremmin, miten iso merkitys läsnäololla on. Kun oppii tulkitsemaan omaa epämääräistä tyytymättömyyttään tai pahaa oloa, ja ennen kaikkea kohtaamaan ja jäsentämään vaikeat tunteet ja ajatukset, synkkyyttä ei tarvitse enää hautoa tai purkaa läheisiin. Oloa pystyy parantamaan hyvin yksinkertaisinkin toimin. Miksei näitä asioita voisi harjoitella jo vaikka koulussa?

Kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka ei erittele työhyvinvointia ja henkilökohtaista, on onneksi nouseva trendi. Ihan kuin välillä olisi unohtunut, että ihminen on aina ollut – ja on yhä edelleen – kokonaisuus.

*Googlaamalla löytyy paljon materiaalia, missä nollatilasta puhutaan ideologisemmin ja se yhdistetään osaksi hawaijilaista Ho’oponopono -menetelmää.

The post Nollatilaan appeared first on Normisuorittaja.

Kuolemantähti-stressipallo
Loppuvuosi on tunnetusti hektistä ja stressintäytteistä aikaa työpaikoilla. Kuolemantähti-stressipallo on mitä oivallisin lahja tiristää itsestään pimeä puoli ulos ja virittäytyä samalla uuteen Tähtien sota -leffaan, joka tulee ensi-iltaan 13.12.

I’m your father -muki
Klassikkomuki, joka sopii mitä parhaiten isänpäivälahjaksi!

Game of thrones -T-paita
Viimeistä seasonia odotellessa voi pukeutua vaikka tähän hempeän mauttomaan Tyrion Lannister -T-paitaan: “I drink and I know things”. (Niinhän me kaikki!)

Spock-paita
Spock-paidassa hienointa on, että työpaikan tietyltä porukalta se menee täysin ohi. Yläfemma sille, joka laittaa tämän asiakastapaamiseen! 

Batman-pipo
Adam Grantin NBF:ssä esittelemässä nelikentässä parhaat työntekijät ovat batmaneja: he ovat antajia (giver), jotka uskaltavat puuttua työpaikan ongelmiin. (Kaikkihan me olemme juuri näitä ihmisiä, eikö vaan?) Pieni kannustus omalle batmanille antaa buustia myös työelämän haasteisiin! 

Lihansyöjäkasvi
Tämä on melkein kuin lemmikki, mutta helppohoitoisempi. Syötät vain kasville kodin kukkakärpäset. Tästä innostuvat varmasti myös perheen lapset.

Led-hampaat
Tällä iskä varmistaa suosionsa firman pikkujouluissa. 

Pelikorttien sekoittaja
On vaikea kuvitella mitään tarpeellisempaa kuin aito pelikorttien sekoittaja. 

Vastamelukuulokkeet
Jos haluat antaa oikeasti hyödyllisen lahjan, anna vastamelukuulokkeet. Esimerkiksi paljon matkustava tai muuten vaan julkisia käyttävä iskä saa nauttia uudenlaisesta hiljaisuudesta, kun taustamelu ja -kohina katoavat.

Ilmastoystävällisintä on tietysti pyytää isältä lahjaksi hänen aikaansa. Sekin on tutkitusti erittäin arvokasta.

The post Lahjavinkit isänpäiväksi appeared first on Normisuorittaja.

Mökin omistaminen ei mitenkään todista, että mökkeily olisi säännöllistä tai kovin pitkäjänteistä. Jos mökkireissu suuntaansa on vähintään 2-3 tuntia, on hyvinkin todennäköistä, että reissut jäävät kesäviikonloppuihin ja -lomiin.

Olen ollut nyt tasan kuusi vuotta mökinomistaja. Ostovaiheessa kuuluin mieheni kanssa harvinaiseen ryhmään: mökinomistajista alle 40-vuotiaita on Suomessa vain 7 %.

Omistusvaihetta edelsi noin kolmen vuoden etsiminen. Keski-Suomessa, alle tunnin ajomatkan päässä kotoa ei liene montaakaan kohdetta, joita emme olisi käyneet katsomassa. Kriteerit olivat kovat: iso järvi, etelään tai länteen aukeava hiekkapohjainen ranta, kattava mobiiliverkko, hyvä tie perille, edellytykset ympärivuotiseen asumiseen tai vähintään sähkö ja juokseva vesi. Mökin olisi sijaittava korkeintaan 45 minuutin päässä,  sillä halusimme kohteen, joka ei jäisi viikonloppukäytön varaan, vaan josta voisi kesäaikaan käydä myös töissä. Kipurajana oli 200 000 euroa.

Emme tyytyneet katselemaan vain julkisessa myynnissä olevia kohteita. Näillä kriteereillä ei katselmoitavaa olisi edes riittänyt kovin pitkäksi aikaa. Kävimme varovasti kuikuilemassa meitä kiinnostavilta alueilta mökkejä, jotka näyttivät hylätyiltä. Ja niitä muuten riitti. Jokaisen mökkitien varteen mahtui ainakin pari sellaista, joita ei juuri erottanut korkean heinän takaa, ja jos erotti, surullinen ja rapistunut ilme tervehti kävijää. Istuin useampia kertoja Maanmittauslaitoksella selvittämässä omistajaa. Sen jälkeen otimme yhteyttä ja kysyimme, olisiko omistaja halukas keskustelemaan mökin myynnistä.

Aika monta kertaa vastaus oli sama: mökkiä ei käytetä, mutta sitä ei myöskään haluta myydä – tunnesyistä. Omistaja on sen 30 vuotta sitten ostanut tai se on ollut suvussa vielä pidempään. Siellä on lasten kanssa vietetty kesät 70- ja 80-luvuilla.

Mitäpä siihen kommentoimaan? Toki mieli olisi tehnyt kysyä, että oikeastiko uskotte, että lapset 400 km:n päästä vielä ryhtyvät innokkaasti korjaamaan, investoimaan ja käyttämään tätä lahoamispisteessä olevaa, mutta vanhemmilleen niin tärkeää paikkaa – jos eivät olleet tähänkään mennessä sitä tehneet. Veikkaan, että aika moni jälkeläinen ilahtuisi enemmän muutamasta ennakkoperintönä tulleesta kymppitonnista, joilla lyhentää omaa asuntolainaansa.

Toivoisin, että perikunnat ja iäkkäät omistajat uskaltaisivat rohkeasti luopua vanhoista mökeistään. Kenties näin käykin, kun uusmaalaisten – ja ylipäätään perintönä mökkinsä saavien – osuus mökinomistajissa nousee. Ei mökkiä kunnioiteta sillä, että pidetään se väkisin suvussa, vaan sillä, että sitä käytetään. Jos oma käyttö on selvästi jo hiipunut, on ainoastaan epäitsekästä tarjota kohde eteenpäin sellaiselle, joka haluaa panostaa, rakastaa ja hoitaa paikkaa parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla paikkakunnan kaupat saavat uusia asiakkaita, pienyrittäjät korjaustöitä, tieosuuskunta käyttäjiä. Kenties vesi- ja viemäriverkkokin yltää lopulta juuri siihen niemeen.

Oman mökkimme myyjät ajattelivat onneksi paikkaa ja sen etua. He olivat paikkakuntalaisia, mutta katsoivat, ettei mökille enää ollut käyttöä. Päärakennus rapistui, puusto kasvoi.

”Me haluamme, että mökki saa uuden elämän”, yksi myyjäperheen jäsenistä sanoi. Kiitos siitä hänelle. Mökki sai meistä hyvät omistajat ja uuden elämän.

The post Ansaitseeko mökki uuden elämän? appeared first on Normisuorittaja.

Hupaisaksi tilanteen tekee National Secular Societyn esittämä kannanotto, ettei kirkko saisi ”tyrkyttää viestiään yleisölle, joka pakotettu katsomaan sitä mutta joka on maksanut rahaa aivan erilaisesta kokemuksesta.”

Aivan.

Paitsi hetkinen. Jos mainostaisin hammastahnaa ennen Star Wars -elokuvaa, enkö myös silloin ”tyrkyttäisi viestiäni yleisölle, joka on pakotettu katsomaan sitä mutta joka on maksanut rahaa aivan erilaisesta kokemuksesta”?

Kiitos tämän markkinointia kohtaan osoitetun vastenmielisyyden, minäkin katsoin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni anglikaanisen kirkon mainoksen, vaikka en kuulu edes kohderyhmään.

Uutiskynnyksen ylittäminen kannattaa aina. Rukoilkaamme, että tämä toimii jatkossakin.

The post Kielletyt mainokset appeared first on Normisuorittaja.

Kahvinkeitin ”The Coffeecat”
Asiantuntijat ovat yleensä liian kiireisiä, tärkeitä tai yksinkertaisesti kykenemättömiä keittämään omaa kahviaan. Ei hätää! Työpaikan uusi ja älykäs kahvinkeitin ennakoi tilanteen ja pistää sumpit pihisemään aamutuimaan ihan itse. Asiantuntijoiden aika säästyy johonkin tärkeämpään.

Palaverimukit ”Los Mugis”
Jos asiantuntija on onnistunutkin järkkäämään itselleen ja vieraalleen kahvit palaveriin, neukkarin siivoamiseen ei todellakaan jää aikaa, kun pitää jo kiirehtiä lounaalle tai seuraavaan palaveriin. Ei hätää! Työpaikan älykkäät kahvimukit eivät jää pöydälle kahvirenkuloitaan kuivattelemaan, vaan reippailevat ryhdikkäässä jonossa suoraan lavuaaripikasuihkuun ja hyppäävät tiskikoneeseen.

Tiskikone ”The Swoosh”
Tarina kertoo, että osa työntekijöistä osaa laittaa ihan itse astiansa tiskikoneeseen sisälle. Merkittävä joukko kuitenkin luottaa taivaalliseen ihmeeseen, joka siivittää heidän likaiset lautasensa tiskipöydältä tai -altaasta koneeseen. Ei hätää! Ateistin luottopelaaja on neuvokas tiskikone, joka hoitaa hommat loppuun, pyöräyttää ohjelman käyntiin ja pyyhkäisee vielä tiskipöydänkin puhtaaksi.

Jääkaappi ”The Iceman”
Toimiston viileimmän kaverin tehtävänä on pitää ruoka syötävänä. Kuten me kaikki, myös nämä jääkaapin hellimät annokset saavuttavat jonain päivänä parasta ennen -hetkensä. Ne suorastaan vaativat päästä omin jaloin ulos. Ei hätää! Työpaikan uusi älykäs jääkaappi tietää milloin on aika luopua rakkaista – raottaa niille ovea ja päästää ne vapauteen.

Työpöytä ”The Surf-Ice”
Me ihmiset olemme erilaisia. Onneksi suurin osa työpöydistä on melko samanlaisia: ne tykkäävät esitellä paljasta pintaansa. Aika usein työntekijät levittelevät tavaroitaan todella avokätisesti ottamatta huomioon työpöydän tunteita. Ei hätää! Fiksu työpöytä ei ”hukkaa” papereita, vaan sietää tilanteen tyynesti. Illan tullen se ottaa homman haltuun, pistää paperit nippuun ja antaa katuvalon heijastua kiiltävästä pinnastaan.

Näitä odotellessa.

The post Työpaikan uudet älyköt eli IoT 2.0 appeared first on Normisuorittaja.

Onko isi romanttista tyyppiä? Siinä tapauksessa häneen uppoaa tietysti kukat ja suklaa. Mikäli keväältä jäänyt ruukkuruusu on jo nukkunut pois, nyt on kukkia edullisesti kaupan. Jos isi on huolissaan linjoistaan, vaihda suklaarusinat auringonkukansiemeniin.

Naapurin rouvan turvallisuudesta huolestuneelle isille sopii puolestaan riistakamera. Lämmin pipo ja seiskapäivää-sukat tulevat varmasti tarpeeseen ulkoharrastusten parissa viihtyvälle isille, joka tykkää työnnellä lunta paikasta A paikkaan B.

Monikäyttöinen lasinpesuneste kirkastaa näkymän ja mielen ja saa varmasti isiltä arvostusta. Pimentyviin iltoihin tunnelmaa luo puolestaan pitkä hautakynttilä, jonka paloaika on peräti 90 tuntia!

Ja sitten jos mikään näistä ei toimi, niin leivoksen kaveriksi voi aina keittää kahvit.

The post Riistakamera, hautakynttilä ja lasinpesuneste appeared first on Normisuorittaja.

Luokkakokous vei minut tänä viikonloppuna synnyinkaupunkiini Ouluun ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Ohjelmaan kuului tunnin ajo Potnapekalla, jonka kyydissä en ollut koskaan Oulussa asuessani ollut.

Mitä muistan kouluajoiltani 20 vuoden takaisesta Oulusta? Aamu tai ilta – aina oli vastatuuli, kun pyöräilin Merikosken siltojen yli kouluun. Kevätjuhlahepenissä paleli, koska kesä tuli pohjoiseen myöhään. Oulujoen vesi oli kesälläkin jääkylmää, ja virtaus kova. Keskustan liepeet olivat ränsistyneitä, Hietasaari hylättyjen huviloiden pusikoitunut hautausmaa, Toppila ruosteisten laivojen ja vanhan teollisuuden pilaamaa jättömaata. Auringonlaskut olivat kyllä aina upeita. Pyörätiet olivat hyviä ja niitä myös käytettiin paljon. Laakealla maalla 10 kilsan matka jonnekin ei ollut matka eikä mikään, pyörällä.

Miltä kotikaupunki näytti Potnapekan kyydistä? Vehreältä, merelliseltä ja kauniilta. Uusia upeita asuntoja aivan meren äärellä. Hietasaari elää uutta kukoistusta, samoin Toppilansalmi ympäristöineen. Pikisaaren idylli on ainutlaatuinen. Hupisaarilla perheet viettävät lauantai-iltaa pyöräillen ja maisemista nauttien. Myllytullin Lasaretti ja vanhat tehdasrakennukset lepäävät vehreiden puiden reunustamina. Torinrannan ympäristö on vireä ja kunnostettu, mukavia pikkuravintoloita ja -kahviloita eri puolilla. Nallikarissa nautitaan upeasta hiekkarannasta ja auringonlaskusta.

Kun moni muu joutuu katsomaan oman kotikaupunkinsa ränsistymistä, minä voin ilolla todeta, että Oulussa on pistetty moni asia kuntoon 20 vuodessa.

Aivan kuin kaupunki olisi muuttunut ankeasta teollisuuskaupungista ihmisläheiseksi ja miellyttäväksi palveluyritykseksi. Tai sitten kyse on siitä, että kun on liian lähellä asioita, sokeutuu kauneudelle ja kiinnittää huomiota vain epäkohtiin.

The post Turistina kotikaupungissa appeared first on Normisuorittaja.

Säädetään ja veivataan
Meiliboxi täyttyy vaan
Mut so what – kohta loma on!

The post Kaksi yötä lomaan on appeared first on Normisuorittaja.

Jos viidenkympin investointi tuntuu liian tyyriiltä, voit sijoittaa äitienpäivärahat myös nauloihin (9,95 e) tai 10 kg laastiin (27,90 e).

Kylpyvaahdot, lounaat ja ruukkuruusut kannattaa siis unohtaa. Sementti on uusi lehmä.

The post Äidille! 240 kg sementtiä appeared first on Normisuorittaja.

Muutama vuosi sitten, kun vielä työskentelin kustantamossa, julkaisimme suomeksi Malcolm Gladwellin Outliers-kirjan. Kirjan nimi tuotti suurta päänvaivaa, koska termille ei ole tarkkaa tai napakkaa (myyvää) suomenkielistä vastinetta. Olin itsekin ideoimassa lopullista nimeä, joksi muodostui Kuka menestyy ja miksi?

Outliers on menestysteos, johon viitataan lähes poikkeuksetta sen alkuperäisnimellä myös suomenkielisessä kontekstissa. Kustantajan kannalta tämä on harmillista. Niinpä Runklen nauttiessa ammattilaisen otteista, ja todennäköisesti kaikkien muiden katsojien samaistuessa hänen elämykseensä, minä ilahduin kääntäjän ratkaisusta viitata kirjan vaivalla väännettyyn suomennokseen. Sniff. Kiitos Katja Paanala!

The post Piristävää poskihoitoa takapenkillä appeared first on Normisuorittaja.