Vuoden huiputus -palkinnon voitti tänä vuonna Kariniemen kampanja Hyvin kasvatettu. Voit lukea lisää perusteluista ja kampanjasta täällä.
Sekä HKScan että mainostoimisto SEK olivat yllättyneitä palkinnosta. He toivoivat vastakkainasettelun sijaan vuoropuhelua.
Kuulostaako tutulta? Silloin, kun puheenaiheeksi tuntuu nousevan joku kohteelle hieman ikävä asia, asiaan kuuluu vuoropuhelun tärkeyden korostaminen. Vuoropuhelu on sivistynyttä ja asiallista keskustelua, jossa pyritään ymmärtämään toista osapuolta.
Mitä pahaa vuoropuhelussa on? Rakentava keskusteluhan on hieno tavoite.
Onhan se, sillä yhteiskunta, ainakaan demokraattinen, ei toimi ilman jatkuvaa vuoropuhelua. Vuoropuhelu on monessa tapauksessa ja tilanteessa välttämätöntä. Se on erityisen tärkeää pitkäjänteisessä yhteistyössä ja avoimuuden rakentamisessa.
Keskittymällä vuoropuheluun voidaan kontrolloida keskustelun sisältöä ja tempoa
Vuoropuhelun vaatiminen vastakkainasettelun sijaan voi kuitenkin olla myös näennäistä avoimuutta. Sen todellinen tavoite on ottaa puheenvuoro ja keskutesteluvalta itselle. Se on eräänlainen kriisiviestinnän strategia, sillä siinä pyritään painostamaan vastapuoli keskusteluun, jonka sisältöä ja tempoa on mahdollista kontrolloida. Vuoropuhelulla voidaan pelata aikaa.
Ongelma on myös siinä, että rakentavan keskustelun ääneenlausumaton tavoite on viime kädessä konsensus: Saavutetaan kuuluisa yhteinen sävel ja löydetään asioita, josta ollaan samaa mieltä. Keskustelun jälkeen erotaan ystävinä ja vähän aikaisempaa avarakatseisempina.
Vallankäytön näkökulmasta epäsuhtaisessa tilanteessa konsensus tai kompromissi on kuitenkin heikommalle osapuolelle lähes aina epätyydyttävä mahalasku, joka harvoin johtaa lähellekään sen tasoisiin toimenpiteisiin, kuin tarve olisi. Vahvempi luopuu suurieleisesti jostain pienestä, jolla heikompi ei tee oikeastaan mitään.
Vuoropuhelua voidaan käyttää työkaluna näennäisen yhteistyömielikuvan ylläpitämisessä. Tällöin tavoite on paljon puhetta, vähänlaisesti tekoja. Tällä strategialle on olemassa myös nimi: dialogipesu.
Näennäistä dialogia käydään usein myös yritysten sisällä (henkilöstön osallistaminen ilman että heidän ehdotuksiaan todellisuudessa huomioidaan) tai kunnallisessa päätöksenteossa, missä kuunnellaan muodon vuoksi esimerkiksi asukkaita, mutta kaavoitetaan kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Vuoropuheluun jumiutuminen ei edistä ilmastotavoitteiden toteutumista
Käsissämme on niin valtavia globaaleja ongelmia, ettei niitä vuoropuheluun keskittymällä oikeasti ratkaista.
Esimerkiksi ilmastokriisin kohdalla vuoropuhelun korostaminen on liian usein vallankäyttöä. Siinä usein toinen osapuoli vaatii isoa muutosta ja toinen pyrkii kaikin keinoin minimoimaan muutostarpeet ja vähintäänkin säilyttämään nykytilanteen.
Olemme jo niin pahassa jamassa, että yksikään laiha kompromissi tai ylätasoinen konsensus ei pelasta maapalloa. Jo riittää puheet – tarvitsemme tekoja, emme loputonta vuoropuhelua.
Vastaa