Avainsana-arkisto: vastuullinen kuluttaminen

Lastenvaatteet kierrätysmateriaaleista

Lähes vuosi sitten kaivelin internetiä ristiin rastiin tavoitteena rakentaa vaatekaappi, joka sisältäisi vain kierrätysmateriaaleista tehtyjä vaatteita. Havaitsin, että tavoite oli lähes mahdollinen naisten alusvaatteita lukuun ottamatta. 

Vaikka olen käytännössä lopettanut pikamuodin ostamisen ja muutenkin vähentänyt rankasti vaatehankintoja, lapsille vaatteita on pakko ostaa. Paitoja löytää halutessaan käytettynä, mutta erityisesti housut ovat ongelmalliset, sillä ne tahtovat kulua loppuun ennen ”seuraavaa kierrosta”.  Samoin sukat. Myös ulkoiluhaalarit kestävät lopulta aika huonosti käyttöä (paitsi LassieTecin kumihaalarit, jotka ovat muutenkin täydelliset Suomen keleihin). 

Tarjolla myös kotimaisia vaihtoehtoja 

Uusi pulahdus internet-maailmaan paljasti, että kierrätysmateriaaleista valmistettujen lastenvaatteiden lipunkantajana toimii tällä hetkellä Mini Rodini. Heillä on laaja valikoima erityisesti ulkovaatteita, joissa kaikissa on käytetty GRS-sertifioitua kierrätysmuovia. Ihan 100 %:nen ei kierrätysmateriaalien käyttöaste ole, mutta selkeästi sinne kuitenkin tähdätään.  

Jos kuitenkin haluaa suosia suomalaista ompelua, täältä kotikaupungistani Jyväskylästä löytyy pieni lastenvaatemerkki Po-No Design, joka on valmistanut Pure Wasten kierrätyspuuvillasta collegehousuja pienille lapsille. Tiedustelin valmistajalta housujen saatavuutta, ja tällä tietoa niitä tulee taas valitettavasti vasta kevääksi.

Lasten Mainio Pure Basics -hupputunikat valmistetaan Pure Wasten kierrätyskankaista.
Ehkä hieman harmittaa, että näiden Mainion kierrätystekstiilistä valmistettujen hupparitunikoiden rinnalle ei ole tavallista hupparia, joka sopisi myös pojalle. Kuva Mainion verkkokaupasta.

Pure Waste dominoi kotimaan markkinoita vähän joka suunnalla, sillä jos kyseessä on kierrätystekstiilistä valmistettu vaate, materiaali on lähes aina lähtöisin heiltä. Näin on myös vastikään julkaistun, myös isommille lapsille vaatteita sisältävän Mainio x Pure Waste Pure Basics -vaatemallistonkin suhteen. Ihmettelin ensin Star Wars -henkisiä ”kaapuja”, mutta luin myöhemmin jostain, että juuri tämäntyyppiset vaatteet ovat suunnittelun näkökulmasta ekologisia, sillä hukkapaloja syntyy vähemmän.

Lasten urheiluvaatteita saa myös kierrätysmuovista. Ainakin Adidas valmistaa niitä. Lasten sukkia tai alusvaatteita en sen sijaan onnistunut löytämään. Näitä Sidoste-kierrätyspuuvillasukkia valmistetaan vain aikuisten koossa. 

Lasten värikäs verkka-asu.
Onneksi kierrätyspolyesteri ei vaikuta kuosien suunnitteluun. Kuva Adidaksen sivuilta.

Sokerina pohjalla kotimainen, maaseutumiljööseen suunniteltu lasten leikkimatto, joka on sekin tehty kierrätyspuuvillasta. Kaikkea ne keksii. 

Kierrätysmateriaalia ei tunnisteta erottautumistekijäksi

Jotain vaihtoehtoja siis jo on, mutta paremminkin voisi mennä. Näyttää siltä, että useimmille vaatemerkeille kierrätysmateriaalien käyttö ei vielä ole erottautumistekijä, vaikka sitä se nimenomaan todellisuudessa olisi.

On tietenkin selvää, ettei kierrätystuotteista ole kilpailemaan hinnalla marketteja ja pikamuotia suosivien ostajien euroista. Uskon silti, että kun tietoisuus tekstiiliteollisuuden kuormittavuudesta kasvaa, myös kierrätysmateriaalien kysyntä nousee ja hinnan merkitys pienenee. Tiedän, että moni pitää esimerkiksi luomupuuvillaa vastuullisena valintana. Minun arvomaailmassani yksikään neitseellisestä raaka-aineesta valmistettu tuote ei yllä vastuullisuudessa samalle tasolle kuin se, joka perustuu kierrätettyyn raaka-aineeseen.

Fleksaaminen – opas aloittavalle lapsiperheelle

Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen ei ole kaikille kovin yksinkertainen muutos. Ei riitä, että omaksuu uusia tapoja eli ostaa enemmän kasviksia tai kokkailee vegeruokia. Tämän lisäksi tarvitaan myös vanhoista tavoista ja makutottumuksista poisoppimista, mikä on usein se huomattavasti vaikeampi osa muutosprosessia

Pastan kaveriksi sopii vaikka minkälaiset vegesoossit.

Erityisesti sekaruokavalioon tottuneissa keskivertolapsiperheissä ruokavalion äkilliset suunnanmuutokset tyssäävät nopeasti: monet lapset suhtautuvat ainakin tietyissä ikävaiheissa erittäin kielteisesti uusiin ruokakokeiluihin. Loputtoman vääntämisen sijaan on vaan älyttömän paljon helpompaa mennä tutulla kaavalla. Jolloin taas mikään ei muutu.

Koska kasvispainotteisuus on kuitenkin kaikkien kannalta suositeltava ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta välttämätöntä, fleksaaminen on armollinen malli suunnata kohti uudenlaista kokkauskulttuuria. Fleksaaminen tarkoittaa siirtymistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon ilman ylimääräistä stressiä ja pakkoa. Tavoitteena ei ole välttämättä 100 % kasvis- tai vegaaniruokavalio, vaan yksinkertaisesti lihan ja miksei muidenkin eläinperäisten tuotteiden vähentäminen omassa ruokavaliossa. Joku tavoite ja suunnitelma muutoksen todentamiseksi kannattaa toki tehdä, jotta lihankäyttö aidosti vähenee. 

Uunifeta (varsikukkakaalilla!) on maukas iltapala, mutta juuston hiilijalanjälki on lähellä lihan hiilijalanjälkeä. Juustot ovat ihania, ja niiden vähentäminen ottaa itsellä paljon kovemmalle kuin vaikkapa naudanlihasta luopuminen.

Pian alkava lihaton lokakuu on hyvä startti kasvispainotteisuuteen, mutta ilman suunnitelmallista ja tavoitteellista uuden oppimista ja vanhan poisoppimista se jää helposti vain kokeiluksi. 

Jos tähtäät maltilliseen mutta pysyvään muutokseen, tässä omat vinkkini erityisesti lapsiperheen arjen näkökulmasta.

1. Aloita jauhelihasta

Jauheliha on lapsiperheen ruokailun kivijalka, sillä kiireisessä arjessa se taipuu lähes kaikkeen. Kun omassa lapsuudessa jauheliha tarkoitti nauta–sika-sekoitusta, tänä päivänä suositaan paljon 100 %:sta naudanlihaa. Eli juuri sitä, mistä olisi kaikkein tärkeintä luopua

Jauhelihan kohdalla kannattaa ensimmäisenä kokeilla harhautusta: tarjota samaa ruokaa kuin ennenkin, mutta vaihtaa liha ”korvikkeeseen”. Oikeaoppisinta olisi suosia kasvisproteiineja (kuten seitania, Nyhtökauraa, Härkistä, Elovena murua tai Boltsia). Näiden tuotteiden maku ei kuitenkaan miellytä kaikkia lapsia ja palkokasvit saattavat oikeasti aiheuttaa myös suolioireita. Meidän perheessä parhaiten toimii Mifu, sillä maku on neutraali ja purutuntuma lihanomainen. Mifu on maitotuote, mutta se on kuitenkin naudanlihaa parempi vaihtoehto. Myös Boltsi toimii (kunhan on kastike) ja Härkiksen maustetut versiot. 

2. Tee lista kasvisruoista, joita lapset syövät muutenkin, ja pidä se esillä

Lapset eivät välttämättä ajattele sen tarkemmin, onko joku ruoka kasvisruokaa vai ei (jos 3-vuotiaani saisi päättää, hän söisi joka päivä ranuja). Esimerkiksi pinaattiletut ovat hyviä – se että ne nyt ovat myös kasvisruoka, on toisarvoista. Tekemällä jääkaapin oveen listan valmiiksi maistuvista kasvisruoista helpottaa arkea silloin, kun pitäisi lähteä kauppaan mutta pää lyö tyhjää. Meidän listalta löytyy edellä mainittujen pinaattilettujen lisäksi pinaattikeitto, kasvissosekeitto, kanttarellikeitto, Mifu-makaronilaatikko, -kastike ja -lasagne sekä munakastike+perunat. Kalaruoista listalla ovat esimerkiksi kalakeitto ja uunilohi.

3. Korvaa ruokakermat kasvisperäisillä

Ns. juomamaitoon voi olla haastavaa koskea, jos lapset ovat hyvin tottuneita maidon makuun. Ruoanlaitossa korvaaminen onnistuu huomattavasti helpommin, vaikka – rehellisyyden nimissä – kasvisversiot ovat ainakin omaan suuhuni maultaan hieman ”tunkkaisia” ja niiden käyttö vaatii totuttelua. Tomaattikastikkeen sekaan heitetty ruokakerma on kuitenkin helppo korvata vastaavalla kasvistuotteella. Mitä paremmin lapset sietävät mausteita (tai jopa tykkäävät niistä), sitä helpompi makuero on peittää. Tuorejuustoonkin löytyy varsin kelvollinen vegeversio, mutta muutoin juustojen korvaaminen ei ole ihan mutkatonta. Vispikerman lomittajaksi soveltuva Alpro Vispi on koostumukseltaan jopa originaalia toimivampaa ja vaahtoutuva kookoskerma vähintäänkin kivaa vaihtelua. Ihan kaikki setupit eivät kuitenkaan nauti meidän perheessä suosiota: esim. monen kauravaniljakastikkeen maku on pahvinen, ja tästä ei nyt vaan ole päästy toistaiseksi yli. 

4. Kokeile rohkeasti ”kasvisversioita”

Tämä on osoittautunut haastavaksi mitä vanhemmasta lapsesta on kyse. Perheemme 3-vuotias kiskoo vegenakkeja tyytyväisenä, sillä hänelle formaatti ratkaisee: nakki on nakki. Sen sijaan 7-vuotias ei ole innostunut kasvisversiosta, ei nakeissa tai muissakaan formaateissa. Hampparisektorilla onneksi tilanne paranee: lähes kaikissa (muissa kuin ketjuravintoloiden) hampurilaispaikoissa on jo tarjolla Beyond meat -versio. Tämä on oma suosikkini silloin kun tulee hampparilla käytyä. Lähtökohtaisesti erilaiset ”kasvisversiot” ovat kuitenkin tavalla tai toisella prosessoituja einestuotteita (kuten kaikki lihankorvikkeetkin) enkä siksi ole niistä kovin innostunut. 

5. Ota tavoitteeksi kokonaan uudet kasvisruoat

Vegehän on toki parhaimmillaan silloin, kun reseptin lähtökohtana ovat kasvikset eikä ”lihan korvaaminen jollain”. Olen huomannut, että kokonaan uusien raaka-aineiden omaksuminen osaksi perheen ruokavaliota on yllättävän hidasta. Meillä esimerkiksi papujen ja linssien käyttö ei vaan millään ota tulta alleen. Olenkin tyytynyt toistaiseksi kohtien 1 ja 4 vaihtoehtoihin, sillä markkinoille tulee koko ajan uusia tuotteita. Kokonaan uusien kasvisruokien ottaminen osaksi arkea vaatii sitkeyttä. Huteja tulee, mutta onneksi myös helmiä: esimerkiksi tämä sipulicarbonara on ihan verraton valinta aikuiseen makuun (sokeria vaan vähän enemmän kuin ohjeessa sanotaan!). 

6. Järjestäkää ystävien vegeilta

Aina ei tarvitse puurtaa yksin. Jos ystäväpiiristä löytyy henkilöitä, joiden keittiökapasiteetti antaa myöten, järjestäkää parin–kolmen perheen kesken yhteinen vegekokkailuilta. Jokainen tekee jonkun uuden kasvisruoan. Näin kaikki pääsevät samalla kertaa maistelemaan useampaa eri vaihtoehtoa ja oma uusi suosikki löytyy nopeammin. 

Lihaton lokakuu inspiroi monia (kaupallisia) tahoja tarjoamaan ideoita ja valmiita ruokalistoja, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Tässä muutama:

K-Ruoan 31 reseptiä / lihaton lokakuu
Soppa 365:n 31 reseptiä / lihaton lokakuu
Arlan 31 reseptiä / lihaton lokakuu 
Valion 31 reseptiä / lihaton lokakuu 

Ruoan elinkaaresta pitäisi puhua enemmän

parveketomaatti
Parveketomaatin kasvattaminen havainnollistaa konkreettisesti, kuinka paljon vettä tarvitaan vaatimattomankin sadon kasvattamiseksi.

Ruokahävikin torjuminen globaalisti olisi yksi tehokkaimpia keinoja hidastaa ilmastonmuutosta ja torjua nälänhätää. Pröystäilevä länsimainen elämäntapamme ei lähtökohtaisesti ole tukenut tätä, vaan ruokaa ostetaan yli tarpeen, jätetään surutta lautaselle tai heitetään suoraan jääkaapista pois. Eikä sitä ole tarvinnut hävetä.

Ihmisten suhtautuminen ruokahävikkiin vaihtelee valtavasti: joku heittää saman tien pois elintarvikkeet, kun parasta ennen -päivä on ohitettu. Joku toinen taas syö useita päiviä vanhoja, viimeisen käyttöpäivän ohittaneita elintarvikkeita, jos ne maistuvat vielä syömäkelpoisilta. Olen usein miettinyt, miten tässä voi olla näin suuri ero, mutta toisaalta: elintarvikkeita notkuvat kauppojen hyllyt ovat olleet arkipäivää vuosikymmenten ajan. Ruoan arvostamisesta tai ruokahävikistä ei taideta juuri puhua kotona tai koulussa. Asenteet varmasti jossain määrin periytyvät.  

Luterilaiseen kotikasvatukseen on perinteisesti kuulunut – ja nykyisin yleisesti paheksuttu – syyllistäminen Afrikan lapsilla, jos lautaselle jää ruokaa. Afrikan lasten sijaan voisimme puhua lapsille elintarvikkeiden elinkaaresta. Vesijalanjälki on helpoin hahmottaa. Kun tomaatti menee homeeseen, biojätteeseen ei päädy vain 100 gramman yksilö, vaan parikymmentä litraa vettä, joka on vaadittu yhden tomaatin kasvattamiseksi. Vastaavasti ruokahävikki ei tunnu kovin pahalta, kun työpaikan keittiössä viemäriin päätyy ”varmuuden vuoksi” keitetty pannullinen kahvia – reilu litra. Mutta elinkaarinäkökulmasta tarkasteltuna viemäriin valuukin yli 1000 litraa vettä. Pikkuisen eri leveliä. Kun yhtälöön lisätään vielä käsittely-, pakkaus-, kuljetus- ja säilytyskuorma, alkaa elinkaari hahmottua.

Juuri elinkaaren tarkastelu avaisi ihmiset oivaltamaan ja ymmärtämään ruokahävikin moniulotteisuuden. Kyse ei ole koskaan siitä kuuluisasta viimeisestä leipäpalasta, vaan paljon pitemmästä, ympäristöä kuormittavasta tuotantoketjusta. Tästä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. 

Mitä voin tehdä? 

Hyviä juttuja löytyy esimerkiksi Hävikkiruokaviikon kampanjasivuilta. Omat vinkkini:

  • Jos et vielä tiedä mikä ero on ”viimeinen käyttöpäivä” ja ”parasta ennen” -merkinnöillä, opettele viimeistään nyt. Parasta ennen on suositus, jonka jälkeen tuote on yleensä täysin käyttökelpoinen vielä hyvin pitkän ajan. 
  • Hyödynnä alennustuotteet. Säästät rahaa, ja kauppa säästyy ruokahävikiltä.
  • Pakasta aina osa leivistä. Ne tulevat varmimmin syötyä, kun leipä pysyy tuoreen oloisena (sulatettuna) ja tarjolla on kerrallaan vain parin päivän menekki. 
  • Hyödynnä muutenkin pakastinta aina kun mahdollista.
  • Luota aisteihisi: haju ja maku kertovat hyvin pitkälle, onko tuote syömäkelpoinen, jos se ei ole vielä näkyvästi pilalla.
  • Ota säännöllinen ”hävikkiprojekti” puolityhjille jääkaapin tai kuivahyllyn pakkauksille: tee ruokaa tai leivo jotain, mihin voit käyttää ylimääräiseksi jääneen elintarvikkeen.
  • Jos työpaikalla on nykyaikainen itsestään sammuva kahvinkeitin, hankkikaa termari ja sopikaa sen käytöstä. Näin pannuun ei jää kylmää kahvia pois heitettäväksi. 
  • Kylmän kahvin voi toki myös lämmittää mikrossa. Maidon kanssa se on ihan yhtä hyvää tai pahaa kuin tuorekin. Kokeile ainakin.
  • Kun keität työpaikalla lisää kahvia, kysy moniko oikeasti juo sitä. Keitä vain tarpeellinen määrä.
  • Tarjoile aktiivisesti palaveripullat ja vastaavat jakoon ihmisille. Moni ottaa, kun tarjotaan. 

Pitkä matka

Kesä: otetaan breikki kaikesta, pakataan laukut ja lähdetään perheen kanssa lomalle – tietysti lentäen. Maapallo kuumenee ja jäätiköt sulavat, mutta vielä ehtii. Eihän tämä yksi kerta vaikuta mihinkään. Kaikki muutkin lentävät. Loma on lomaa myös ilmastonmuutoksesta. 

Auringonlasku Krabilla.

Vaikka viime aikoina on julkaistu muutamia juttuja ideologisista maata pitkin -matkustajista, Suomessa heidän osuutensa on vielä häviävän pieni. On aivan totta, että juna-laiva-yhdistelmiä ei voi verrata lentämiseen: matkaketjut ovat hankalampia hahmottaa ja suunnitella ja matka-aika on moninkertainen. Maata pitkin -matkustamisen suosion kasvu edellyttäisi, että matkaideologiamme ei olisi enää nopeasti perille, vaan nautitaan matkasta, ei päämäärästä.

Tähän maailmaan on vielä pitkä matka, sillä suomalaiset lentävät enemmän kuin koskaan. Lentämisen osuutta kokonaispäästöistä on helppo vähätellä, mutta miettikää itse: yhden päivän aikana maailmassa tehdään noin 200 000 lentoa. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan turismin todellinen osuus kasvihuonepäästöistä olisi jokseenkin merkittävä, noin 10 %. Lentämisen kokonaisvaikutuksia onkin haastavaa arvioida. Esimerkiksi tuoreessa saksalaistutkijoiden laskelmassa nostetaan esille tiivistymisjuovien vaikutus, joka yleensä jätetään huomioimatta lentoliikenteen päästöjä arvioitaessa.

Flight radar on palvelu, josta näkee reaaliaikaisesti maapallon lentoliikenteen.
Osoitteessa www.flightradar24.com (ja Twitterissä, mistä ylempi kuvakaappaus) voi seurata maailman lentoliikennettä. Eilen, perjantaina 28.6. maailmalla tehtiin lähes 225 000 lentoa.

Oletan, että meistä jokainen tuntee ihmisiä, jotka lentävät todella paljon – pelkästään lomille useita kertoja vuodessa. Koska olen enemmän suora kuin diplomaattinen, haluaisin aika usein kysyä näiltä ihmisiltä, miten he voivat samaan aikaan lukea uutisia kiihtyvästä ilmastokriisistä ja olla kuin mitään ei olisi meneillään. Tyyppien hiilijalanjälki vastaa noin neljää maapalloa, mutta silti kukaan ei tunne mitään vastuuta siitä, että omaa ylikulutustaan voisi vähän karsia (tai itse asiassa todella paljon). Ihan kysymättäkin vastaus näyttäisi olevan, että aihe ei vaan kosketa. Uutisia ei kannata lukea, sillä henkilökohtainen elämysriippuvuus (ja yhtä lailla sen jakaminen somessa) on ilmastonmuutosta tärkeämpää. Instagram on oikeastaan aika merkittävä ympäristöriski. 

Halpa lentäminen on rapautunut myös käsityksemme matkailun laadusta. Jos ihmisiltä kysyy, miten reissu meni, vastaus on jotain tyyliin ”tosi kivasti, oli ihanan lämmintä ja aurinkoista, lapset ui altaassa”. Lentäminen on niin halpaa, että reissuun on helppo lähteä äkkilähdöllä tai ihan vaan siksi, että saa vaihtelua viikonloppuun.

Minulle ”lämmintä ja aurinkoista” ei ole enää riittävä peruste. Perheemme ei ole lentänyt yli kahteen vuoteen, ja kieltämättä se on nostanut rimaa ja tehnyt minusta kriittisemmän: jos lähtisimme nyt ulkomaille, mitä sellaista matka tarjoaisi, mitä emme ole vielä kokeneet tai mikä muuttaisi ajatteluamme tai ymmärrystämme paremmaksi? Matkailu on ihanaa, mutta olen myös yhä vakuuttuneempi, että pikalomailu aurinkorannalla ei sinällään ratkaise työelämän minulle aiheuttamia palautumiseen liittyviä ongelmia – se vain vie huomion hetkeksi toisaalle. Turismi on pääasiassa henkisten pikavoittojen metsästystä, ja all inclusive -hotelleista käteen jäävä pinnallinen yltäkylläisyys alkaa ainakin itsellä hälvetä viimeistään paluulennon aikana. Elämys tuo kuitenkin niin suurta hetkellistä mielihyvää, että tarvitsemme matkailua yhä lisää. Samaan aikaan vastaus moneen asiaan löytyisi todennäköisesti sisältä itsestämme, ei tuhansien kilometrien päästä.

Rapu hiekassa.

Toki kaikki ilmaston kannalta ratkaisevat päätökset tehdään – jos tehdään – muualla, poliittisilla areenoilla. Miksi siis yksilön valinnoilla on väliä?

Siksi, että poliittisia päätöksiä ohjaamme viime kädessä me ihmiset: mitä asioita me yhteisönä arvostamme, mitä asioita hyväksymme tai emme hyväksy, mihin vaadimme muutosta. Meidän pitää muuttaa käsityksiämme ensin henkilökohtaisella tasolla, että voimme sen jälkeen tehdä sen yhdessä, ja jotta viimein vaadimme muutosta myös päättäjiltä. Ymmärrys ja teot kulkevat käsi kädessä. Siksi valinnoillamme on väliä.

Vuosi hävikkiruoka-asiakkaana

Lounasravintoloiden ylijäämäruoan myymisessä ei varsinaisesti ole mitään uutta – sitä on tehty paikallisena ja pienimuotoisena varmasti jo vuosikymmeniä. Uutta on sen sijaan hävikkiruoan ympärille viime vuosina syntynyt palvelubisnes, joka lienee pitkälti tulosta kiertotalousajattelun kehittymisestä ja ilmastonmuutoskeskustelusta. Globaalissa mittakaavassa noin kolmannes kaikesta tuotetusta ruoasta heitetään pois – ihan valtava määrä! –  ja sen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on arviolta yli 8 %. Ruokahävikin torjuminen eri tavoin on yksi niistä pienistä keinoista, joilla jokainen voi osallistua ilmastonmuutoksen hidastamiseen.

Ympäristönäkökulman lisäksi ravintoloiden hävikkiruoan ostaminen tarjoaa arvokkaan käytännön avun, kun ei itse ehdi tai jaksa tehdä ruokaa joka päivä. Antellin lounasravintola pelasti arkeni vuosien ajan myymällä hyvää arkiruokaa kohtuulliseen litrahintaan. Viestintä hoidettiin sähköpostilla aina samaan kellonaikaan, ja jos halusi apajille, oli oltava ripeä.

Hävikkiruokaa aikuiseen makuun: Savukinkkupastaa, couscous-salaattia, sienikääröä ja focacciaa.

Työpaikka vaihtui, Antell jäi osaltani historiaan. Otin hävikkiruokapalvelu ResQ Clubin käyttöön noin vuosi sitten. Alkuvaiheessa tarjolla oli juuri sitä mitä toivoin: hinta-laatusuhteeltaan erinomaista perusruokaa, jota tarjosi erityisesti Toivolan vanhalla pihalla toiminut kahvila Muiston ”perijä” Love Local Brands Cafe. Harmitti, kun paikka lopetti. 

Vuoden aikana olen testaillut suurta osaa Jyväskylän keskusta-alueen tarjonnasta. Kotiruoka on valitettavasti vähemmistössä, ja edelleen suurin ja säännöllisin tarjonta tulee pizza- ja etnisistä ravintoloista, jotka eivät mene ihan pienten lasten makumaailman kanssa yksiin. 

Pääsääntöisesti ravintoloiden tarjonta noudattaa maailmanpelastusfilosofiaa: reilu annos kohtuulliseen hintaan. On toki myös niitä, jotka pyrkivät tekemään bisnestä eli annoskoko on vähän nafti ja sitä on jatkettu jäävuorisalaatilla. Muutoin palvelu on toiminut joka kerta erinomaisesti. Kertaakaan annos ei ole jäänyt saamatta. Koskaan ei ole sattunut mitään yllättävää. Tiettyjen ravintoloiden suosion huomaa nopeasti: parhaat annokset on jo myyty, kun itse vasta käynnistelet appia.

Välillä on kiva ”pelastaa” myös herkkuja. Henkilökohtaiset terveiset laatikon kannessa ilahduttivat!

Palvelun ainoa ongelma liittyy omasta näkökulmastani pakkaamiseen. Yksi vakioravintoloistani käyttää ”intialaismallista” laakeaa muovipakkausta, jossa on kolme lokeroa: yksi iso ja kaksi pientä. Ruoka, myös keitto, on aina pakattu isoon lokeroon. Tällaista pakkausta ei saa mitenkään kannettua kassissa vaakatasossa, koska paino on jakaantunut epätasaisesti. Riski, että nestemäinen ruoka valuu kassiin, on aika iso. (Lisäksi pakkaus on osittain musta. Leikkelenkin sen aina palasiksi ennen kierrättämistä.) Toiset ravintolat taas suosivat styroksisia ”snagaripakkauksia”. Enpä kehuisi niitäkään, sillä neste valuu helposti raoista ja pakkaus on sekin heitettävä sekajätteeseen.

Vaikka kuinka ruoan jalanjälki on pakkausta merkittävästi suurempi, moni – minäkin – suosii hävikkiruokaa ympäristösyistä. Pakkauksen ympäristöystävällisyys ja kierrätettävyys ovat osa asiakaskokemusta ja omaa arvomaailmaani. Kaupassa asioidessani valitsen aina ensisijaisesti tuotteen, jonka pakkaus on kierrätettävä ja toki tahtoisin toimia näin myös hävikkiruoan suhteen. Tästä syystä ResQ brändinä ei kanna ihan loppuun asti. Olisikin upeaa, jos ResQ tarjoaisi ravintola-asiakkailleen pakkausratkaisun, joka yhdenmukaistaisi asiakaskokemuksen lisäksi annoskokoja ja helpottaisi pakkausten kierrättämistä.

ResQ kerää ja tallentaa käyttäjilleen tietoa heidän ostoksistaan. Pienistä teoista kasvaa ajan kanssa isompia.

Pienenä vinkkinä, että aloittavien ravintoloiden kannattaisi ehdottomasti ottaa ResQ heti käyttöön. Hävikkiruoan myymisen lisäksi palvelu on samalla edullinen tapa tehdä tiettäväksi (eli markkinoida) omaa olemassaoloaan. On myös erinomaista, että moni K-kauppa myy erääntyviä tuotteita ResQ:n kautta.

panzanella
Kuivahtanut leipä taitaa olla yksi kotien ”suosituimmista” biojätteen täyttäjistä. Panzanellasalaatti on kätevä ja helppo ruoka, missä kuivahtanut vaalea leipä nousee oikeuksiinsa. Tämä hävikkiruoka on itsetehty.

Isommassa mittakaavassa ruokahävikin torjuminen tapahtuu tietysti monella muullakin sektorilla, ja meidän kuluttajien kannalta oleellista on tiedostaa ostotottumuksiemme heikkoudet sekä suunnitella ja ennakoida omat ja perheen tarpeet tarkemmin. Myös ruoan elinkaariajattelun omaksuminen on tärkeää, sillä se antaa perspektiivin hävikin laajuudelle. Mukillinen kahvia kun ei ole 3 dl vaan lähes 300 litraa vettä viemäriin

Muita hävikkiruokapalveluja
Lunchie Market
MatSmart
Fiksuruoka

Hävikkiruokaravintoloita Helsingissä
WasteFeast
Ravintola Loop
Restaurant Nolla