Luettelopallojen paluu

Esiintymiskouluttajat kautta maailman hihkuvat kilvan, kuinka esitysgrafiikassa pitäisi suosia enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Suurin synti on täyttää slaidi luettelopalloilla eli bullet-listalla ja lukea samat setit hetken päästä ääneen. Asiantuntijoiden mukaan tämä johtaa väistämättä PowerPoint-halvaukseen (death by PowerPoint).

Minun mielestäni bullet-listat ovat tärkeintä, mitä keskivertopuhuja voi yleisölleen tarjota. Tällainen räikeä yleistys ja röyhkeä auktoriteettien kyseenalaistaminen vaatii luonnollisesti edes keskinkertaiset perustelut.

Fakta on se, että suurin osa esitysten pitäjistä ei ole esiintymisen tai puhumisen ammattilaisia. Useimmiten heillä on kuitenkin ansiolistallaan kokemusta ja hyviä ideoita. Haluan siis ehdottomasti muistaa myös seuraavana päivänä tällaisen puhujan ansiokkaat ajatukset. Voin yrittää kynä sauhuten (tai näppistä nakuttaen) taltioida asiat muistiin, mutta silloin puolet esityksestä jää helposti huomiotta. Jos taas puhuja paljastuu asiantuntijaksi, mutta tyyliltään poukkoilevaksi höpöttelijäksi, ilman bulletteja esityksen punainen lanka katoaa tyystin. Kun pääideat on listattu slaidille tekstimuotoon ja luvattu jakoon jälkeenpäin, voin keskittyä esiintyjään, tehdä muitakin huomioita – jopa uppoutua hetkeksi reflektoimaan kuulemaani omiin kokemuksiini. Bullet-listat eivät edusta minulle suurta syntiä vaan yksinkertaista takuuta puhujan substanssiosaamisesta. Näyttävällä presiksellä saa varmasti yleisön pysymään hereillä, mutta sillä on myös helppo peitellä sisällöltään huonosti valmisteltua esitystä.

Ilman muuta visuaalisuus on tärkeää. Satunnaiset kuvituskuvat ovat jopa suositeltavia. Esitysgrafiikalla pitää kuitenkin olla enemmän lisäarvoa kuin lomakohteiden esittely yksittäisten sanojen tai virkkeiden kera. Ainakin joka toisessa kalvossa pitäisi olla asiaa, ja mielellään bullettien kera!

Kalkkisasenteestani huolimatta suosittelen Outi Lammin näkemyksiä hyvästä esityksestä ja esitysgrafiikasta. Outi on kuitenkin asiantuntija, minä en.

P.S. Entä mikä kohde onkaan kyseessä?

 

7 vastausta artikkeliin ”Luettelopallojen paluu”

  1. Mainio kirjoitus (ja hauskaa, että sinäkin olet ryhtynyt bloggaamaan). Luin jo muitakin postauksia, hyvä hyvä!

    Potkukelkkamme taitavat kulkea hyvinkin samaan suuntaan tuossa luettelomerkkiasiassa. Joissakin tapauksissa luettelo voi olla paras keino viestin välittämiseen. Ei se luettelo, vaan miten se tehdään ja miten sitä käytetään – luetteloiden huono puoli on nimittäin se, että ne usein tehdään julkiseksi lunttilapuksi ja niitä myös kohdellaan siten eli luetaan sanasta sanaan ja tietenkin vähän osallistujista pois päin kääntyneenä. Kun kokouksia ja muita kissanristiäisiä on muutenkin liikaa niin kannattaako todella kerääntyä kuuntelemaan jonkun sisälukua kun ne tekstit voi lukea omalla työpisteellä itsekseen. Mennään sitten keskustelemaan esityksen sisältämistä asioista sen lukemisen JÄLKEEN, sitähän voisi kutsua vaikka kokoukseen valmistautumiseksi :)

    1. Kiitos kommentista Outi! Kuvaamasi esimerkki on jotenkin hämärästi tuttu ;-) Olen miettinyt sitäkin, tarvitaanko palavereissa tai koulutuksissa loppujen lopuksi erillistä ”tykitystä”, varsinkaan silloin kun esitys ei sisällä videota tai (muuta) online-aineiston esittelyä. Entä, jos pp-aineisto olisi vain jaettu osallistujille ja itse tilanne vedettäisiin ilman valkokangasta? Ilman yhteistä kiintopistettä ja mieluiten ilman kunkin omaa kannettavaa saattaisi koulutuksesta tai palaverista muodostua aidosti vuorovaikutteinen.

  2. Toimiihan tuollainen lista positiviisesti muistilistana itse esiintyjällekin. Silloin poistuu paine muistaa kaikkea tai vilkuilla erillisiä muistiinpanoja.

    Ihmiset ovat sitäpaitsi tottuneet PowerPointeihin enemmän kuin uskovatkaan eivätkä miellä niitä esim. muistilistan korvikkeena. Minä olen tottunut pitämään esitykseni ja workshopini ilman dioja tai erillistä esitystä. Siitä olen kuitenkin inhimillinen, että pidän muistikirjani eli tavallaan ajolistan käsillä ja välillä vilkuilen sitä. Eräästä koulutuksesta taannoin tulikin palaute, että eikö pärjää kahden tunnin workshopia ilman ylimääräisiä muistiinpanoja. :)

    1. Kai se on sitten niin, että esitysgrafiikan poisjättäminen vaatii jo melkoista uskallusta :) Itse ajattelen, että ympyrä olisi jo lähellä sulkeutumista ja voisimme pikku hiljaa nostaa liitu- ja valkotaulut takaisin kunniaan. Paitsi, että piirtäminen on terapeuttista, se myös edistää luovuutta! Jokaisen pitäisi päästä aina silloin tällöin stagelle piirtämään kaavioita ja kukkasia.

  3. Annukka ja Outi, hienoa!
    Todella hyvä keskustelu kalvosulkeisista ja bulleteista. Kannatan lämpimästi ”muistilistoja”, jotka toimivat kuulijan hyväksi: auttavat keskittymistä asiaan, omien muistiinpanojen tekemistä ja asian palauttamista seuraavana päivänä – viimeistään silloin, kun kokouksen jälkeen tulisi alkaa tositoimiin.
    Tuo liitutauluajatus on myös mielenkiintoinen ja luultavasti lisäisi aktiivista osallitumista oikein toteutettuna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *