Yrittäjää leimaa roolina samanlainen yksioikoinen käsitys kuin vaikka myyntityötä tekevää. Siinä missä myyjät ovat aggressiivisia tyrkyttäjiä, yrittäjät ovat tylyjä ja penseitä perusduunareita, jotka ovat päätyneet yrittäjyyteen pakon edessä.

Kumpikaan stereotypia ei tietenkään pidä paikkansa. Talsan Tilastokeskuksen julkaisuun perustuvan artikkelin mukaan on kuitenkin olemassa kolme tyypillistä yrittäjäroolia. Ensimmäinen niistä on 40-50-vuotias mies, toinen keski-ikäinen ammatinharjoittaja (mies tai nainen) ja kolmas korkeasti koulutettu nuorehko freelancer tai ammatinharjoittaja. Hatusta vedettynä tyypilliset ammatit näihin voisivat olla sähköasentaja, kampaaja ja freelance-toimittaja.

Minua on aina mietityttänyt, miksi yrittäjyys on niin ristiriitainen aihe. Valtiovalta haluaa, että aiheesta kirjoitetaan ihaillen ja kannustaen, onhan yrittäjyys eittämättä yksi yhteiskuntamme tukipilareista. Siitä huolimatta tavalliset työssäkäyvät ihmiset vieruksuvat yrittäjyyttä. He jäävät mieluummin työttömiksi, kuin perustavat oman yrityksen, vaikka osaamista löytyisi. Taustalla kummittelee myös myyntipeikko: yrittäjänä pitäisi itse markkinoida ja myydä eli tyrkyttää palveluja tuntemattomille.

Yksi syy vieruksumiseen lienee se, että suuri osa yrittäjistä tekee järjettömän pitkiä työviikkoja. On sinänsä hyvä kysymys, onko yrittäjyys väistämättä aina raskasta, vai onko kyse taitamattomuudesta: tehdään asioita tietyllä tavalla, kun ei osata tai uskalleta ottaa riskiä uudenlaiseen toimintatapaan. Tai ”säästetään” tekemällä kaikki itse.

Toinen syy on tietysti taloudellinen epävarmuus ja epäonnistumisen pelko. Jos bisnes ei lähdekään lentoon, miten hirveän noloa. Riskiä pitää ottaa sitä enemmän, mitä enemmän liikeidea edellyttää laitteita ja liiketilaa. Surulliset takaustarinat 1990-luvulta muistuvat herkästi mieliin. Suomalaiset eivät taida olla riskinottokansaa muutenkaan.

Koska yhä useampi suomalainen edustaa tänä päivänä ryhmää numero kolme, eli oman PÄÄomansa myymistä jalostetussa muodossa, olisi tärkeää päästä eroon vanhoista mielikuvista. Ehkä yrittäjyys on yksinkertaisesti liian kulunut kattotermi. Tarvitsemme uuden, joka kuvaisi enemmän positiivista asennetta ja rohkeutta kuin olosuhteiden pakosta syntynyttä ansaintalogiikkaa. Mikähän se olisi?