Hei Paula, kiitos kommentista! Kyllähän se niin on, että lentäminen on usein yksilötasolla ylivoimaisesti järkevin tapa liikkua paikasta toiseen. Nähdäkseni teilläkään ei sentään ihan viikottain vaihdeta maata ;) Ongelma on siinä, ettei ole mitään absoluuttista totuutta mihin verrata omaa kulutuskäyttäytymistä. Se mikä minua vaivaa, ja mitä yritän omalla kohdalla muuttaa, on purkaa lentämisen ja mielihyvän yhteys niin, että en enää jatkossa lähtisi (perheen kanssa) matkalle vaan siksi että ”pitää päästä jonnekin”. Tähän asti on usein ollut niin, että on vaan pitänyt päästä viikoksi jonnekin aurinkoon/lämpimään/kauniiseen paikkaan. Yritän tunnistaa, mitä oikeastaan haluan, kun haluan matkalle. Ja jos lähtee reissuun, niin mitä siitä pitäisi jäädä käteen. En ole vielä ratkaissut tätä ;)

Sanoit että lentäminen on piikki omassatunnossasi. Minusta se, että tiedostat asian, on jo paljon enemmän kuin monen muun kohdalla. On tilanteita, kuten teillä, että liikkumavaraa ei ole kovin paljon. Mutta sitten on taas todella paljon ihmisiä, joille jatkuva lomamatkustaminen on ns. elämäntapa. Eli kaikki on lopulta suhteellista.