Vielä 10 vuotta sitten yrityksissä puuhailtiin ahkerasti asiakasmuistamisten parissa: katalogeja tutkittiin pitkin kesää ja logolla varustetut joululahjat ideoitiin ja tilattiin elo-syyskuussa. Firman ja asiakkaiden koosta riippuen joululahjoihin budjetoitiin useampi tonni.
Viime vuosina yritykset ovat ryhtyneet antamaan joululahjarahat hyväntekeväisyyteen. Suosituimpia kohteita lienevät edelleen vähävaraiset, syrjäytyneet tai sairaat lapset.*
Tämä on toki erittäin hienoa ja ennen kaikkea tärkeää.
Mutta mistä johtuu, että suuri osa firmoista ei mainitse lahjoitussummaa? Voisiko olla, että summa on todellisuudessa niin pieni, ettei sitä kehdata sanoakaan?
Totta kai panostus on suhteellista: mies ja läppäri -firmassa tuskin isoja panostuksia tehtäisiin muutenkaan, joten esim. 100 euron lahjoitus on merkittävä, kun taas miljoonia euroja vaihtavalta voisi odottaa vaikkapa (vähintään) tuhatta euroa. Lisäksi kysymys on retoriikasta: on eri asia kertoa lahjoittavansa joululahjoihin varatut rahat hyvään tarkoitukseen, kuin yksinkertaisesti vaan tehdä lahjoitus jollain summalla. Toki jälkimmäisessä vaihtoehdossa ei poissuljeta myös asiakasmuistamisia.
Tämä jokajouluinen hymistely vaivaa minua. En nimittäin usko, että hyväntekeväisyyteen tehty lahjoitus vastaa todellisuudessa kovinkaan usein yrityksen todellista ”joululahjapanostusta”. Pikemminkin uskon, että epämääräinen lahjoitus hyväntekeväisyyteen tarjoaa monelle firmalle vuoden halvimman sädekehän, jota sitten hehkutellaan somessa ja asiakasviesteissä.
Eiköhän näin läpinäkyvyyden aikakaudella kerrottaisi suoraan, paljonko on lahjoitettu ja minne.
*Onneksi rahan syytäminen betoniin on loppunut ja nyt voidaan taas lahjoittaa sinne, missä sitä akuutisti tarvitaan.
Vastaa