Artikkelin Nolojen tilanteiden mies (tai nainen) kommentit

Kirjoittaja: Ari

Ari — Thu, 10 Oct 2013 15:20:17 +0000

Nuorema myyntikonsulttina olin myymässä myyntijohdon valmennusta eräälle toimitusjohtajalle. Olimme sopineet tunnin aikaa palaveriin ja hän alkoi jo 12 min päästä katsella kelloaan. Olin hieman hämmentynyt, mutta jatkoin myyntiräppiä ja aina n 5 min välein hämmennyin lisää hänen kellon vilkuilustaan.

Aika kului ja hän ei osoittanut mitään innostumisen merkkejä kurssin tilaamiseen itselleen. Sitten kun 5 min oli aikaa jäljellä rohkaisin mieleni ja sanoin ”Ehdotan, että otat tämän kurssin nyt ensin itsellesi”.

Hän katsoi taas kelloaan ja sanoi. ”Hyvä, katselinkin jo 12 min kohdalta lähtien, että koska myyntikonsultti toimii oppiensa mukaisesti ja oikeasti tekee päätösehdotuksen. Teit sen 56 minuutin kohdalla. Olin tosin valmis tilaamaan jo 12 min kohdalla”.

Niinpä….

Kirjoittaja: Ari

Ari — Thu, 10 Oct 2013 15:15:33 +0000

Vastauksena kommenttiin Annukka. Aivan loistava idea taas.

Kirjoittaja: Annukka

Annukka — Wed, 09 Oct 2013 17:25:46 +0000

Vastauksena kommenttiin Ari. :D Meidän pitää ehkä tehdä tästä(kin) kirja. Vaikka sarjakuvakirja Suomen Dilbert eli Arbert.

Kirjoittaja: Ari

Ari — Wed, 09 Oct 2013 10:14:48 +0000

”Dilbert-tarnoita” on lisää vaikka kuinka..onneksi elämä on oppimista.

Menin nuorena konsulttina Joensuuhun tapaamaan erään ison yrityksen johtoryhmää. Ilmoittauduin respassa ja kysyin johdon assistenttia. Hän tuli respaan vastaan ja esitinkin asiani johtoryhmäpalaverista.

Hän kommentoi ”Johtoryhmämme odotti Teitä eilen. Hyvää jatkoa.”

En selitellyt mitään. Poistuin kohti Helsinkiä.

Kirjoittaja: Annukka

Annukka — Mon, 07 Oct 2013 10:45:02 +0000

Vastauksena kommenttiin Hannu. No mutta tämänhän voisi ottaa kaupauteon kunnianhimoisimmaksi tavoitteeksi: kun myyntimies lähtee toimistoltasi hän on ostanut sinun palvelujasi eikä päinvastoin :)

Kirjoittaja: Annukka

Annukka — Mon, 07 Oct 2013 10:42:06 +0000

Vastauksena kommenttiin Ari. Eih, Ari nää sun tarinat on ihan hervottomia! Ihan täydellistä dilbertkamaa. Ai että. Vieläkin naurattaa =)

Kirjoittaja: Hannu

Hannu — Mon, 07 Oct 2013 07:49:49 +0000

Noloja tilanteita on ollut niin paljon, ettei oikein tiedä mistä aloittaa. Nolous on myös monisyinen asia. Enitenhän se ottaa päähän, kun on itse joutunut noloon tilanteeseen. Yhtä noloa on se, että huomaa toisten joutuneen noloon tilanteeseen, vaikka omat vaikuttimet olisivat näennäisesti kunnossa. Se että molemmat osapuolet nolostuvat, on tietty kaiken huippu. Näin kävi mm. kerran kun olin menossa myyntikäynnille ja jossain vaiheessa omasta mielestäni myyntikeskustelua kävikin ilmi, että vastapuoli luuli minun tulleen ostajan roolissa ja olevan hänelle kiinnostava asiakas. Kumpikaan ei saanut kauppoja…

Kirjoittaja: Ari

Ari — Mon, 07 Oct 2013 06:12:27 +0000

Istuin palaverissa työhuoneessani kun puhelimeni soi. Linjojen päässä oli puhelinmyyjä, joka yritti myydä ilmoitustilaa jossain puhelinluettelossa. Totesin ensi ystävällisesti, että en ole kiinnostunut ja olen hieman kiireinen. Hän vain jatkoi ja jatkoi ja tuputti ilmoitustilaa, eikä suostunut kuuntelemaa tippaakaan asiakasta. Yritin muutaman kerran lopettaa, mutta juttua tuli huikeasti. Lopuksi oli pakko sanoa, että NYT lopetan tämän puhelin, enkä ole kiinnostunut jatkossakaan palvelusta. Laitoin luurin puhelimeen ja jatkoin kohti palaveripöytää.

Puhelimeni on laatuaan sellainen, että kun luurin laittaa paikoilleen, se menee ”hands free”-tilaan ja puhelu katkeaa kun vastapuoli sen katkaisee. No näin ei tapahtunutkaan, vaan koko tiimimme kuuli toisesta päästä kommentin:

”Voi vittu tätä duunia”
Klik.

Kirjoittaja: Ari

Ari — Mon, 07 Oct 2013 06:08:02 +0000

Ensivaikutelmaa ei voi luoda kuin kerran.

Olin myöhässä asiakkaalta ja hain parkkipaikkaa. Onnekseni löysin vapaan parkkipaikan ihan ulko-oven vierestä. Tempaisin yrityksemme tarralla varustetun auton siihen ja menin juosten sisään. Kysyin toimitusjohtajaa ja sain vastauksen ”Hän on hieman myöhässä, voisitko odotella neukkarissa, siellä on kahvia yms”.

Neukkarissa odottelin hetken kun paikalle tuli selvästi ärtynyt tj. ”Oliko tuo Opel tuossa oven pielessä sinun”. ”Kyllä” totesin.

”Kuulehan poika, se oli minun paikkani”.

Se siitä kaupasta ja ensivaikutelmasta.

Kirjoittaja: Ari

Ari — Mon, 07 Oct 2013 06:01:06 +0000

Aikoinaan konsulttina myyntikäynnillä ihmettelin asiakkaan neukkarissa, että mistä ihmeestä sellainen outo tuoksu tulee. Se pisti nenään ja tuntui todella karsealle. Mietin mielessäni, että kuka ihme täällä haisee tai mikä. En kuitenkaan todennut mitään asiakkaalle ja poistun ilman kauppaa toimistolle.

Toimistolla hain kahvia ja menin työpisteelle..otin rennon asennon ja tuijottelin maisemaa. Katseeni osui kenkääni, joka pohjasta pilkotti ruohoa. Ihmettelin ruohotukkua ja katsoin pohjaan. Olin astunut koirankakkaan matkalla asiakkaalle ja koron väli oli täynnä tuoksuvaa mömmöä.

Mahtoi asiakas ihmetellä konsultin tuoksua. Todettakoon, että en mennyt uusintakäynnille.