Aihearkisto: Yleinen

Luettelopallojen paluu

Esiintymiskouluttajat kautta maailman hihkuvat kilvan, kuinka esitysgrafiikassa pitäisi suosia enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Suurin synti on täyttää slaidi luettelopalloilla eli bullet-listalla ja lukea samat setit hetken päästä ääneen. Asiantuntijoiden mukaan tämä johtaa väistämättä PowerPoint-halvaukseen (death by PowerPoint).

Minun mielestäni bullet-listat ovat tärkeintä, mitä keskivertopuhuja voi yleisölleen tarjota. Tällainen räikeä yleistys ja röyhkeä auktoriteettien kyseenalaistaminen vaatii luonnollisesti edes keskinkertaiset perustelut.

Fakta on se, että suurin osa esitysten pitäjistä ei ole esiintymisen tai puhumisen ammattilaisia. Useimmiten heillä on kuitenkin ansiolistallaan kokemusta ja hyviä ideoita. Haluan siis ehdottomasti muistaa myös seuraavana päivänä tällaisen puhujan ansiokkaat ajatukset. Voin yrittää kynä sauhuten (tai näppistä nakuttaen) taltioida asiat muistiin, mutta silloin puolet esityksestä jää helposti huomiotta. Jos taas puhuja paljastuu asiantuntijaksi, mutta tyyliltään poukkoilevaksi höpöttelijäksi, ilman bulletteja esityksen punainen lanka katoaa tyystin. Kun pääideat on listattu slaidille tekstimuotoon ja luvattu jakoon jälkeenpäin, voin keskittyä esiintyjään, tehdä muitakin huomioita – jopa uppoutua hetkeksi reflektoimaan kuulemaani omiin kokemuksiini. Bullet-listat eivät edusta minulle suurta syntiä vaan yksinkertaista takuuta puhujan substanssiosaamisesta. Näyttävällä presiksellä saa varmasti yleisön pysymään hereillä, mutta sillä on myös helppo peitellä sisällöltään huonosti valmisteltua esitystä.

Ilman muuta visuaalisuus on tärkeää. Satunnaiset kuvituskuvat ovat jopa suositeltavia. Esitysgrafiikalla pitää kuitenkin olla enemmän lisäarvoa kuin lomakohteiden esittely yksittäisten sanojen tai virkkeiden kera. Ainakin joka toisessa kalvossa pitäisi olla asiaa, ja mielellään bullettien kera!

Kalkkisasenteestani huolimatta suosittelen Outi Lammin näkemyksiä hyvästä esityksestä ja esitysgrafiikasta. Outi on kuitenkin asiantuntija, minä en.

P.S. Entä mikä kohde onkaan kyseessä?

 

Aina väärässä iässä

Lapsena elämä oli ristiriitaista: aina liian vanha johonkin kivaan, mutta vielä useammin liian nuori mihin tahansa kiinnostavaan ja kivaan.

Sama meininki jatkuu aikuisena. Kuten Talsan tämänviikkoisessa jutussa kirjoitetaan, alle kolmikymppisiä pidetään liian vihreinä ja viisikymppiset (ja sitä vanhemmat) ovat jo toinen jalka haudassa. Kolmi-nelikymppisillä on rasitteenaan perhe ja downsiftaamisen ihanne. Milloin on työikäisen täydellinen ikä?

Ikääntyviin kohdistuva syrjintä ei ole mitenkään uusi ilmiö tai keskustelunaihe. Yllättävän vähän kuitenkin kirjoitetaan valtiovallan ja työelämän täysin ristiriitaisista tavoitteista: eduskunnassa suunnitellaan eläkeiän nostamista, kun samaan aikaan työelämässä ikääntyviä siirretään kortistoon ensimmäisten joukossa. Ministeri Henna Virkkunen on ilmoittanut tekevänsä töitä 70-vuotiaaksi. Kukahan hänelle jää kaveriksi?

Ristiriita on joka tapauksessa ilmeinen. Mitä pidempiä työuria tavoitellaan, sitä enemmän niitä pitäisi myös suunnitella, jos työntekijät halutaan pitää motivoituneina ja työkykyisinä 70-vuotiaaksi asti. Vastuu omasta urasta on toki viime kädessä ihmisillä itsellään, mutta myös työnantajilta edellytetään tahtoa tarkastella työntekijöitään ilman ikänäköä. On vanhanaikaista olettaa, että vanhemmilla työntekijöillä ei olisi motivaatiota oppia ja kehittyä, vaikka heillä onkin jo paljon kokemusta. Ihmisen oppimiskyky ei ole iästä kiinni.

Nuorilla, vastavalmistuneilla työntekijöillä on vahvuutenaan avarakatseinen energisyys ja tahto näyttää taitonsa. Fiksu työnantaja yhdistää tämän energian ja vanhemman ikäluokan kokemuksen tuottavaksi yhtälöksi. Taitava työnantaja osoittaa ennen kaikkea arvostavansa eri-ikäisiä ihmisiä: niin kisällejä kuin mestareitakin.

Tervetuloa Normisuorittajan blogiin!

Tässä blogissa käsittelen työelämään liittyviä kysymyksiä ja ajankohtaisia uutisia, työpöydän molemmin puolin. Aina välillä pyrin myös julkaisemaan arvioita itseäni kiinnostavista yrityskirjoista. Minulle saa ehdottaa hyviä työelämäaiheita sekä tietysti lähettää kukkia ja arvostelukappaleita. Osoitetietoja voi kysellä palautelomakkeen kautta.

Sinä tuttu tai tuntematon: olen kiinnostunut mielipiteestäsi! Älä jää kukkaseksi kävijätilastoihin. Jos vain tohdit, kirjoitathan omalla nimelläsi tai tunnistettavalla nimimerkillä. Anonyymejä täällä netissä riittää muutenkin. Minä puolestani lupaan olla jotain mieltä asioista. (Ei varmaan yllätä.)

Kaikki yritysesimerkit ovat luonnollisesti mielikuvitukseni tuotetta ;-)