Aihearkisto: Kirja-arvio

Kirja hänelle, jolla on jo kaikkea – paitsi määrättömästi maailmanvaltaa

978-952-14-2027-6_Diktaattorin_kasikirja

”Joskus on tehtävä kärpäsestä härkänen ja tartuttava sitä sarvista.”

Katleena Kortesuon ja Olli-Pekka Vainion Diktaattorin käsikirja (Talentum 2013) muistuttaa hattarakärryä. Kun sen näkee markkinoilla, vesi herahtaa kielelle ja aivot kalibroituvat vastaanottamaan jotain ihanan makeaa ja pehmeää. Kirja lunastaa odotukset osittain: se näyttää hauskalta, on hyvin kirjoitettu, nokkela ja satiirinen. Mutta nopeista hiilareista ei tule kylläiseksi.  Jostain syystä olo jää vähän tyhjäksi.

Diktaattorin käsikirjassa yhdistellään ennakkoluulottomasti puhekieltä ja tieteenfilosofiaa. Haastava combo, joka pääsääntöisesti toimii. Välillä sivistyssanoja viljellään niin taajaan, että minunkaltaiseni perusduunailija tipahtaa kärryiltä. Tajusin kirjaa lukiessa sentään sen, etten tiedä retoriikasta tai filosofiasta yhtään mitään.  Olen täysin ammattilaisten vietävissä. Katleena: välttelen jatkossa kaikkia tilanteita, joissa saatan altistua retoriselle akrobatiallesi!

Mutta itse kirjasta – mitä olisin tehnyt itse toisin? Moni kirjan esimerkki toimisi paremmin kuvana. Kuvitus olisi keventänyt kirjan rakennetta, ja sitä olisi voinut käyttää kirjan markkinoinnissa jakamalla valikoituja paloja somessa. Vähänkö olis myynyt!

diktaattorin_kasikirja
Tästä olisi saanut hauskan kuvituskuvan!

Kirjan elinkaaren vuoksi olisin valinnut klassisempia esimerkkejä, sillä Pekka Himasen Sininen kirja ja Guggenheim-selvitys tuntuvat jo nyt parhaan teränsä menettäneiltä aiheilta. Lisäksi haluan napista kirjan typografiasta, johon on kliseisesti valittu kyrillisiä kirjaimia muistuttava otsikkofontti. So last season. Onhan meillä Pohjois-Korea!

Jään odottamaan käsikirjoittaja-diktaattoriasiantuntijoiden kakkososaa, mielellään hauskaksi Youtube-sarjaksi toteutettuna.

”Kaikki hyvien asioiden puolesta kaikkea pahaa vastaan.”

 

Asiantuntija epämukavuusalueella – kirja sinulle, joka inhoat myymistä

Asiantuntija epämukavuusalueellaKaisa Hernberg on kirjoittanut kirjan aiheesta, joka kolahtaa kipeään kohtaan suomalaisessa B2B-kulttuurissa: asiantuntijoiden epämyynnilliseen asenteeseen. Alun pientä epätasaisuutta lukuun ottamatta Asiantuntija epämukavuusalueella (Talentum 2013) on aika onnistunut kirja. Siinä tavoitetaan hienosti suomalaisen ”keskivertoinsinööriasiantuntijan” ajatusmaailma: asiantuntija ei ole myyjä, ja herravarjele, miten noloa olisi joutua tyrkyttämään omia palveluita asiakkaille. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka tunnistavat itsessään tällaisia tuntemuksia, sekä esimiehille, jotka tunnistavat ongelman omassa tiimissään.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia teemoja, ja osaa niistä olenkin käsitellyt aikaisemmissa postauksissa. Kirjan tärkeimpiä anteja on myyjämyytin särkeminen. Hernberg korostaa myynnillisyyden moniulotteisuutta: ei ole olemassa yhtä selkeää myyjäroolia. Kliseet tosin istuvat tiukassa. Itsellenikin tulee ensimmäisenä mieleen myyjästä ”tekopositiivinen mielistelijä, joka lupaa suut ja silmät täyteen”. Asiantuntijamyyjän ei tarvitse olla edes erityisen puhelias, kunhan käyttää tarkasti kahta korvaansa. Asiakkaiden kuuntelusta on toki puhuttu iät ja ajat, mutta vasta viime aikoina asia on vihdoin saanut selvää painoarvoa yrityskirjallisuudessakin.

Asiantuntija epämukavuusalueella käsittelee myös asiantuntijoiden johtamista. Hernberg vertaa hauskasti asiantuntijoita kissoihin. Kissaa ei voi käskeä, ei myöskään asiantuntijaa. Palkitsemiseen liittyvät kysymykset käydään lyhyesti läpi, mutta niiden merkitys asiantuntijoiden johtamisessa on tärkeä. Vaikka rahalla palkitseminen ei tutkitusti motivoi pitkään, moni organisaatio pelkää (tai ei hallitse) erilaisten palkitsemisjärjestelmien käyttämistä.

Hieman yllättäen kirja sisältää lähes 60 sivua asiaa asiantuntijabrändäyksestä. Aihe on itselleni tuttu, sillä olin kustannustoimittamassa Katleena Kortesuon Tee itsestäsi brändi -kirjaa. Lukijaa voi aluksi hämmentää asiantuntijabrändäyksen yhdistäminen myyntiin. Todellisuudessa nämä asiat liittyvät läheisesti toisiinsa varsinkin B2B-maailmassa. Onnistunut asiantuntijabrändäys luo luottamusta olemassa olevien ja potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa, ja edesauttaa näin suuressa mittakaavassa yrityksen menestystä. Brändäyksellä voi tietysti vaikuttaa myös omaan urakehitykseensä. Hernbergin tapa lähestyä aihetta on mielestäni mielenkiintoinen ja onnistunut.

Kirjassa on hyödynnetty yhteisöllisyyden tarjoamia mahdollisuuksia poimimalla mukaan muutamia otteita Twitterissä ja LinkedIn-ryhmässä käydyistä keskusteluista. Itse olisin antanut näille elementeille enemmänkin tilaa, ja jättänyt tarvittaessa kirjan loppuosassa mainitut haastattelut pois.

Hernberg toivoo, että kirjan luettuaan lukija suhtautuisi edes jonkin verran myönteisemmin myymiseen. En hetkeäkään epäile, etteikö näin realistinen tavoite toteutuisi.

Kuuminta hottia: sisältöstrategia

Strateginen ote verkkoonIda Hakolan ja Ilona Hiilan Strateginen ote verkkoon – tavoita & sitouta sisältöstrategialla (Sanoma Pro 2012) on ilmestynyt viime vuoden puolella, mutta se on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Markkinointipiireissä on jo pitempään pöhisty siitä, miten perinteinen mainonta kuolee, kaikki siirtyy verkkoon, ja että asiakkaat tavoitetaan vain heitä puhuttelevalla sisällöllä. Kilvan on perustettu teemasivustoja, Facebook-ryhmiä ja keskustelufoorumeita. Yleisöjen tavoittaminen, yhteisöllisyyden luominen ja ennen kaikkea keskustelun herättäminen ei kuitenkaan ole näin helppoa.

”Sisältöstrategian yksi tärkeimmistä tavoitteista on kehittää yrityksen verkkoviestintä muotoon, joka houkuttelee asiakkaita yrityksen sisältöjen luo.”

Kirjassa korostetaan oikeaoppisesti markkinoinnin ja sisällöntuotannon perustumista yrityksen koko strategiaan, hyvää suunnittelua ja ennen kaikkea yleisö/asiakaslähtöisyyttä. Vain aidosti kiinnostava sisältö huomataan.  Sisältöstrategia ja sen menestyksekäs toteuttaminen on yksi keskeinen askel kohti thought leadership -asemaa. Esimerkeissä on pyritty esittelemään myös kotimaisia yrityksiä.

”Kommunikointi sosiaalisessa mediassa on pitkäaikaista. Jatkuvuus on otettava huomioon kanavia valittaessa ja sisällöntuotantoa resursoitaessa.”

Sisällön tuottaminen markkinoinnin keskeisimpänä keinona edellyttää sekä taitoa että pitkäjänteisyyttä. Tähän sisältyy myös ristiriita: sosiaalisessa mediassa moni tarina tai oivallus elää vain hetken, kun taas sisältöstrategian ja sisällöntuotannon hedelmiä poimitaan useimmiten vasta vuosien kuluttua. Tavallisesti johdon tasolla odotetaan nopeampia tuloksia. Kampanjakeskeiseen ajatteluun tottuneessa maailmassa kärsivällisyys voi todellakin loppua kesken.

Strateginen ote verkkoon on hyvä perusteos sisältöstrategiaa laativalle ja sisällöntuotantoa pohtivalle markkinointi-ihmiselle. Varsinkin kirjan alkuosa tarjoaa napakkaa tavaraa, ideoita ja pohdittavaa itse kullekin. Loppua kohti anti tasoittuu ja alkaa hieman jo toistaa itseään. Ei haittaa, suosittelen kirjaa lämpimästi.  Enkä pelkästään markkinointi-ihmisille, vaan kaikille, jotka osallistuvat yrityksensä blogin tai muun sisällön tuottamiseen.

Parhautta paalupaikalla

Thought_leadershipJos jossain jaetaan kirjaoscareita vuoden hämmentävimmästä typografiakannesta, Sari Aapolan Tunnustettu asiantuntijuus – Thought Leadership myynnin ja markkinoinnin perustana (Docendo 2012) pääsisi varmasti ehdolle.

Mutta asiaan. Tämä on kirja asiantuntijaorganisaatioille, joilla substanssiosaaminen on suurin piirtein kunnossa ja seuraava tavoite olisi nousta rohkeasti oman alan yritysten eturiviin, mielellään paalupaikalle. Aapolan mukaan Thought Leadershipissä on kyse asiantuntija-asemasta, joka perustuu yrityksen ja sen tarjooman tunnettuuteen, uskottavuuteen ja luotettavuuteen. Asema rakentuu strategiasta johdetulle erottautumiselle, kilpailuedulle ja niiden pohjalta laaditulle vahvalle markkinointiviestille ja
-sisällölle
. Kirja käsittelee Thought Leadership -teemaa monipuolisesti ja hyvin asiantuntevasti. Samalla sisältö ja rakenne tarjoavat selvät eväät oman Thought Leadership -strategian ja
-toimenpiteiden laatimiseksi. Siitä kymmenen pistettä kirjailijalle.

Kirjassa korostetaan useaan otteeseen, että Thought Leadership -hankkeen onnistuminen edellyttää 100 %:sta johdon tukea. Näin epäilemättä onkin. Ilman johdon aktiivista roolia on yrityksen mahdotonta nousta alansa Thought Leaderiksi. Epäonnistumisen riskejäkin on. Pahin virhe on jättää projekti strategisia kysymyksiä ymmärtämättömän tohelon markkinointipäällikön kontolle. Köh.

Mutta sitten tämä käsite, Thought Leadership. Miten on mahdollista, että suomen kielestä ei löydy osuvaa käännöstä? Kun tankkaa kokonaisen kirjan aiheesta, jonka pääidea ei taivu napakasti suomeksi, alkaa viimeistään puolivälissä tarinaa ärsyttää.

Kustantaja tarjoilee takakannessa vaihtoehtona ajatusjohtajuutta. Kirjailija käyttää pääasiassa englanninkielistä termiä, mutta korvaa sen välillä ilmauksella tunnustettu asiantuntijuus.  Vuoden Thought Leader -tunnustuspalkintoa ei tietääkseni jaeta missään, joten epäselväksi jää, miten ansioituminen todennetaan. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että tunnustettu asiantuntijuus huokuu hyvin heikosti innostusta, visiota ja karismaa, mitä sen tulisi nimenomaan käsitteenäkin jo välittää.

Ehkä joku oman alansa Thought Leader voisi nyt keksiä termille nasevan käännöksen. Anyone?

Läpimurto! …a odotellessa

lapimurtoEikö kukaan kuuntele loistavaa ideaasi palaverissa? Vai ohitetaanko ehdotuksesi kohteliaalla hiljaisuudella ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä?

Tiede-lehden viimekeväinen (5/2012) juttu Miten uutuus leviää? esitteli keinoja hyvän idean läpiviemiseen. Minäkin ihan innostuin. Olisihan se hienoa, jos voisin palaverissa voittaa osallistujat puolelleni suvereenisti itsehillinnän siivittämän argumentaation keinoin. Läpimurto! – Puolusta ideaasi ja voita muuta puolellesi (Tietosanoma 2011) lupaa paljastaa, miten ihmiset saadaan innostumaan omasta ideasta.

Ensin hyvät uutiset: kirjassa on innostunut ote. Se kannustaa analysoimaan omia neuvottelutaitoja ja tunnistamaan omat heikkoudet. Kirjan ydinviesti tulee kyllä selväksi: kun vastustajan hyökkäyksiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja rauhallisesti, tilanne kääntyy lopulta omaksi eduksi.

Sitten huonot uutiset: Läpimurto on loistoesimerkki kirjasta, jossa kolmen aukeaman asiasta on jaariteltu sadan sivun kirja. Rautalankaa kuluu, sillä sitä väännetään lukijalle joka toisella aukeamalla. Kyse voi olla kehnosta käännöksestä. Usein amerikkalaiset teokset eivät millään taivu suomeksi, ellei myös kirjan tyyliä hieman lokalisoida. Toisaalta kirjan rakentuminen ”hassun ja mukaansatempaavan” tarinan muotoon ei vaan vakuuta vannoutunutta kyynikkoa. Pikkukaupunki Keskimatkan kirjastoon halutaan uudet tietokoneet asiakkaiden käyttöön, mutta osa kaupunkilaisista vastustaa ideaa yhteistyöstä paikallisen tietokoneliikkeen kanssa. Tietokoneita kirjastoon? Kuulostaa enemmän ysäritarinalta kuin 2010-luvulta.

Onneksi lopusta löytyy 7-sivuinen pikaopas hyvien ideoiden suojaamiseksi. Aikaa kirjan keskeisimmän annin käsittelyyn menee siis 10 minuuttia. Täytyy myöntää, että säkenöivää neuvottelijaa minusta ei vielä(kään) tullut. Siihen tarvitaan opin lisäksi luontaista lahjakkuutta, kärsivällisyyttä ja aikuismaista eleganssia.