Jos unohdetaan tämä (pääasiassa keski-ikäisistä miehistä koostuva) aikuisvauvaporukka, monessa perheessä on ihan oikeasti haasteena teinipojat, jotka eivät tähänkään asti ole syöneet kasviksia. 

En tosiaan millään mittarilla ole ravitsemuskasvatuksen asiantuntija, mutta haluan kuitenkin jakaa omat havaintoni vuosien varrelta: mitkä arjen rutiinit ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että omat poikani syövät hyvillä mielin ja runsaasti kasviksia. Keinot sinänsä eivät ole mitään rakettitiedettä, mutta olen toteuttanut mallia johdonmukaisesti ja tavoitteena on ollut nimenomaan kasvissyömisen ”normalisoiminen”.

Ensiksi ikävä uutinen: en tiedä, miten saada sellainen teini syömään kasviksia, joka ei tähänkään tähän ole niitä syönyt. On selvää, että rationaalisilla perusteluilla ei tässä vaiheessa voi enää vaikuttaa mieltymyksiin. Siemen kylvetään (pun) paljon varhemmin.

Tässä omat keinoni.

1. Alkusalaatti

Heti, kun lapset saivat alkaa syödä raakoja kasviksia, tarjosin ruoan kolmen ruokalajin mallilla. Ensimmäiseksi tarjottiin ns. alkusalaatti, joka sisälsi vaihdellen kurkkua, tomaattia, porkkanaraastetta, paprikaa, jäävuorisalaattia ja melonia. Vasta, kun se oli syöty, lapselle tarjottiin lämmin pääruoka – mitä nyt kulloinkin, yleensä makaronipohjaista taaperoruokaa. Jälkiruoaksi hedelmä tai keksi. Pääpointti oli kuitenkin siinä, että salaatti tuli syötyä joka aterialla, koska se tarjottiin aina ensimmäisenä ja erikseen.

2. Valmiiksi lautaselle katettu salaatti (ks. pääkuva)

Kun lapset olivat jo vähän isompia, siirryin valmiiksi katetun salaatin malliin. Pääsyy tähän oli, että kulhoon ylimääräiseksi jäävä ja nopeasti vettyvä salaatti päätyi lähes aina biojätteeseen. Ihan vaan ruokahävikin vähentämiseksi ryhdyin tekemään salaatin suoraan lautasille. Valmiiksi annosteltu salaatti, joka muodostaa puolet annoksesta, tulee myös syötyä. Tällä mallilla on menty tähän asti ihan menestyksekkäästi, kukaan ei koskaan protestoi määrää tai laatua.

3. Smoothiet

Nykyään harvemmin käytetty, mutta aikaisemmin  takuuvarma keino saada lapset syömään marjoja on ollut viritellä kauramaito- ja jogurttipohjainen smoothie. Kauramaidossa on lisättyä sokeria, joten yhdessä marjojen ja ehkä banaanin kanssa lopputulos on riittävän makea. Smoothiella voi saada aamiaisvastaisen teinin syömään edes jotain ennen kouluunlähtöä.

4. Huijaus

Minulla on myös tapana raastaa iso porkkana (hienolla terällä) bolognese-kastikkeen sekaan. Paistan sen mifun kanssa pannulla, ja kun lisää tomaattikastikkeen/murskan ja kaura- tai normikermaa, ei porkkanaa “tunnista” kastikkeen seasta. Liekö vitamiineja enää jäljellä, mutta ainakin kuitua on enemmän. Huijaamalla ei tietysti saa pysyvää muutosta aikaan. 

Miksi toiset syövät kasviksia mielellään ja toiset eivät?

Moni selittää huonoja ruokailutottumuksia esimerkiksi makuaistin herkkyydellä. Asiantuntijoiden mukaan perimmäinen syy on kuitenkin useimmiten lapsuudessa omaksutut tottumukset – ja omat tottumukset tulee huomaamatta siirrettyä omille lapsille. 

Toiset perustelevat kasvisten vähäistä syöntiä hinnalla. On totta, että moni vihanneslajike on nykyään hullun kallis. Jos pöydän ainoa vihannes on kasvihuonekurkku, ei ihme jos tuntuu kalliilta. Ainakin K-ketjun kaupoissa on kuitenkin usein tarjouksia, ja varsinkin juurekset ja kausivihannekset ovat todella edullisia. Viitseliäisyyttähän se tietysti vaatii, että opettelee valmistamaan ruokaa jostain uudesta raaka-aineesta. Ei tule itsekään kovin usein ostettua sitä, mikä olisi nyt satokausikalenterissa tuoretta, vaan sitä, mistä jo osaa valmistaa ruokaa.

Tietenkään kaikki kasvikset eivät miellytä kaikkia. Vaikka tuputtaa ei saisi, maistelua pitäisi jatkaa vaikka lapsi ensin torjuisi uuden kasviksen. Meidän lapsille ei juurekset oikein uppoa (niitä ei ole kauheasti tarjottu, kun lapset olivat pieniä) tai hapokkaat vihannekset, kuten rucola, punajuuri, varsiselleri tai retiisi. Sen sijaan herkkusienet ja metsäsienet ovat aina maistuneet, ja varhaiskaalikin on suosittua grillattuna. Nuorempi toivoo välillä lehtikaalisipsejä ja rapsakkaita, pinnasta paistettuja parsakaaleja. Hän rakastaa persimoneja ja syö niitä joka päivä välipalaksi jos vaan saa.

Olen miettinyt, voisiko pelillistämistä soveltaa jotenkin kasvisruokien osuuden tai ainakin monipuolisuuden kasvattamiseksi. Koska en itse motivoidu mistään pelaamisesta, ajatus on jäänyt idean tasolle. Hyviä vinkkejä tämän suhteen otetaan vastaan!

The post Kuinka saada teini syömään enemmän kasviksia? appeared first on Normisuorittaja.

Varsinkin alkuvaiheessa olin hyvin tyytyväinen tarjonnan hinta-laatusuhteeseen. Vuosien aikana innostukseni on laimentunut. Havaintojeni mukaan ainakin Jyväskylän keskustan tarjonnassa on tapahtunut muutos: yhä enemmän on tarjolla leivonnaisia, patonkeja ja etnisiä annoksia, yhä vähemmän sitä niin kutsuttua kotiruokaa. Osittain ongelma on aikataulullinen: osa ruokaa myyvistä edellyttää annosten hakua esimerkiksi klo 15 mennessä, mikä taas ei osu yksiin oman aikatauluni kanssa. Myös moni laadukasta lounasta ja hävikkiruokaa tarjonnut ravintola on lopettanut koronan aikana.

ResQ:n sinänsä näppärä palvelu on alkanut vähitellen nyppiä. Kun markkina on käytännössä yhden toimijan hallussa, ei ole samanlaista haastetta kehittää omaa palveluaan.

• Palautetta kysytään kyllä ruokaa tarjoavista ravintoloista, mutta ei alustasta, palvelun käytöstä tai ideoita sen kehittämiseksi.
• Kuulin eräältä yrittäjältä, että ResQ ottaa annoksista 25 %:n provision. Jos tämä on totta, se on mielestäni iso. Ja selittää, miksi jotkut ravintolat haluavat edelleen myydä ylijäämäruokansa mieluummin itse.
• Kokemukseni hinta-laatusuhteesta on heikentynyt. Eli nyt kun ruoka-annosten hinnat ovat muutenkin jyrkässä nousussa (lounaiden yleisin hinta keskustan ruokapaikoissa alkaa järjestää olla 12,90 e tai enemmän), myös puoleen hintaan myytävä hävikkiruoka tuntuu kalliilta.
• Kanta-asiakas- tai kiitosohjelmaa ei ole. Ilmeisesti ainoa tapa ansaita krediittejä on edelleen jonkinlainen pyramidimalli, jolla houkutellaan uusia käyttäjiä mukaan, vaikka käyttäjistä tuskin on enää pulaa. Olisiko kenties jo aika uudistua?

Mielestäni voi perustellusti sanoa, että ResQ:lla on Suomessa ylivoimainen markkina-asema. Sen suurin kilpailija (itsetekemisen lisäksi) on ravintoloiden hävikkiruoan oma suoramyynti, mutta muita varteenotettavia tuoreen hävikkiruoan välittäjiä ei ole. Kun markkina on näin vahvasti yhden toimijan hallussa, on myös vaikea tulla haastajaksi. Unwasted on ilmeisesti yrittänyt, mutta palvelussa ei näytä olevan juuri mitään tarjontaa. Uskon, että pienemmällä provisiolla ja hyvällä sovelluksella se olisi kuitenkin mahdollista.

Mitä muita hävikkiruokavaihtoehtoja kuluttajille tällä hetkellä ylipäätään on?

Lounasmenu on listannut ravintoloita, jotka myyvät hävikkiruokansa itse suoramyyntinä. Sivustosta ei pysty päättelemään, onko lista ajan tasalla – kattava se tuskin on.

Helsingissä on käsittääkseni useita hävikkiruokaan erikoistuneita ravintoloita, esimerkiksi Waste&Feast, missä annokset ovat hyvin edullisia, 2 e.

Oulussa toiminyt Ciiyou, joka valmisti pitkälti kasvispohjaisia ruokia hankkimistaan hävikkiraaka-aineista, lopetti reilu kuukausi sitten.

Koulujen ja päiväkotien hävikkiruoka pitäisi saada myös myyntiin

Koulujen ja päiväkotien hävikin määrä on kysymysmerkki, mutta ilmeisesti ruokaa päätyy joka päivä hävikkiin.

Kerran ehdotin lapseni päiväkodille hävikkiruokakokeilua, missä vanhemmat voisivat ostaa lounaalta ylijäänyttä ruokaa ja ottaa mukaansa samalla kun hakee lapsen, mutta se sai täystyrmäyksen kaupungilta. Näen vastustuksen ennen kaikkea asenneongelmaksi, sillä aidosti asiakaslähtöisiä pilotteja* olisi aivan varmasti mahdollista tehdä, jos kiinnostusta ja motivaatiota olisi. Jos Kylän Kattausta mitattaisiin hävikin vähentämisestä myös prosessin loppupäässä, asenne olisi varmasti ihan toinen.

*Kouluilla on ollut malleja, missä ulkopuoliset saavat tulla paikan päälle syömään ylijäänyttä ruokaa koululaisten ruokailuaikojen jälkeen. Tämä ei ole asiakaslähtöisyyttä, koska se perustuu 100 %:sti koulun omaan prosessiin, johon ei tehdä muutoksia. Asiakkaan tulee itse joustaa eli olla tiettynä aikana tietyssä paikassa.

The post Hävikkiruokamarkkina kaipaisi lisää kilpailua appeared first on Normisuorittaja.

1. Sipsimurot. Sipsipussien pohjalle kertyy aina desitolkulla tauhkaa, jota on vaikea syödä koska hippuset eivät jää käteen mutta rasva ja suola sitäkin tiukemmin. Tämä tauhka voidaan kerätä ja muotoilla palloiksi ja myydä suolamuroina tai texmex-salaattien osina.
2. Baileys-pirtelö. Tämä jo edesmenneen Ye Old Brick’s Inn -ravintolan klassikkojälkiruoka ansaitsisi paikan minkä tahansa vielä toimivan ravintolan ruokalistalla. On mahdollista, että joku edelleen juo kermaliköörejä, mutta minusta ne sopivat paremmin jälkiruokaan.
3. Suklaakonvehtikiisseli. Näin joulun alla ja varsinkin sen jälkeen määrätön määrä suklaakonvehteja etsii kotia. Kiisselin valmistukseen otetaan mielellään vinkkejä, sillä konvehtien käyttäminen kaakaojauheen sijaan vaatii vielä harjoitusta.
4. Fariinisokeribetoni. En tiedä toista elintarviketta, joka kovettuisi huoneenlämmössä sedimentiksi. Ehdoton ympäristöystävällinen raaka-aine talonrakentamiseen.

Saa käyttää!

The post Aikamme ruokahävikki-innovaatiot appeared first on Normisuorittaja.

Noin kolmannes suomalaisten ruokahävikistä, arviolta 120-160 miljoonaa kiloa, syntyy kotitalouksissa. Suurimmat ”tuoteryhmät” ovat kasvikset, hedelmät ja kahvi. Luken mukaan ”Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, arjen muutoksista sekä keittiötaitojen ja viitseliäisyyden heikkenemisestä. Tähteitä ei hyödynnetä ja parasta ennen -elintarvikkeita käsitellään usein kuin viimeisen käyttöpäivän tuotteita.” 

Kuulostaa tutulta. Kuten niin monessa muussakin asiassa, ongelma ei ole tieto vaan asenteet. Koska elämme yltäkylläisyydessä, ruokaa ei tarvitse arvostaa eikä hävikistä viitsitä kantaa huolta, vaikka valtaisa ruokahävikki rasittaa sekä taloutta että ympäristöä. Lukella ja Motivalla on varmasti omat suunnitelmansa asennemuutokseen, ja hyvä niin. 

Mutta sitten on vielä yksi juttu, joka on jäänyt vähän paitsioon: kulttuuriset rakenteet. Normit. Tietyt, syvälle juurtuneet käyttäytymismallit ikävä kyllä edistävät ruokahävikin syntymistä niin kotona, ravintoloissa kuin työpaikoillakin, koska niiden rikkominen olisi epäkohteliasta. Henkilökohtaisten asennemuutosten lisäksi tarvitaan siis rakenteiden ravistelua myös yhteisön tasolla.

Jos saisin itse räjäyttää uusiksi muutamat kulttuurirakenteet, niin listaltani löytyisi ainakin nämä 6 asiaa:

Kahvihävikki

1a: Ennen kahvin keittämistä kysytään ensin, moniko juo. 

Suomalaisessa kestityskulttuurissa kahvilla on pyhä erityisasema: siinä ei nuukailla. Erityisesti vieraille ja työpaikoilla on normina keittää aina täysi pannu, vaikka juojia olisi pari kolme. On järkyttävää ja raivostuttavaa, miten paljon tämän varjolla kahvia haaskataan, vaikka elinkaarinäkökulmasta sen ympäristövaikutus on noin tuhatkertainen poisheitettävään määrään (3 dl kahvia viemäriin = 300 litraa vettä viemäriin). Vastuullinen kahvinvalmistaja kirjaisi nämä asiat ja kehotteet tietysti näkyville kahvipakettiin. 

1b: hankitaan työpaikalle termari ja käytetään sitä.

Uudet kahvinkeittimet sammuvat itsestään 45 minuutin päästä, jolloin perinteisellä kaavalla pannuun jää aina mukillinen tai kaksi jäähtymään. Ja tämä sitten heitetään pois ennen kuin taas keitetään pannullinen uutta. Kun työpaikalla otetaan tavaksi kaataa tuore kahvi termariin, hävikkiä syntyy vähemmän. 

1c: Kohtaan 1b viitaten: kuka sanoo, ettei kahvia voisi lämmittää mikrossa?

Kylmä kahvi harvemmin kaunistaa, mutta mikrossa lämmitetty kahvi on ihan yhtä hyvää kuin tuore. Kokeile vaikka. 

Ravintolahävikki

2a: Lounaan tähteet mukaan myöhemmin syötäväksi. 

Suomessa ei ole tapana kaapia lautasannoksen ruokaa mukaan. Kunpa olisi, sillä kaikki se mitä ei jaksa sillä hetkellä syödä (mutta josta on kuitenkin maksanut) päätyy hävikiksi. Siksi on järkevää pyytää rasia – tai vielä parempaa: tuoda mukanaan oma – ja ottaa loput mukaan. Koska näin ei kuitenkaan kuulu perinteisesti toimia (ja olisihan se vähän noloakin), ravintoloiden tulisi oma-aloitteisesti kannustaa ihmisiä ottamaan ylijäämäruoka mukaan. Pöydille ripustellaan muutenkin mainosstandeja, mukaan mahtuisi varmasti kehotus pyytää tarjoilijalta rasia ruoan kotiin viemiseksi. 

2b: Palaveri- ja seminaaritarjoilujen ylijäämä pitäisi aina tarjota asiakkaalle mukaan. 

Oli kyse täytetyistä sämpylöistä, pullista, hedelmistä tai muusta, tarjoilujen mukana voisi aina olla mukana muutama elintarvikemuovipussi tai pahvirasia syömättä jääneiden tarjoilujen mukaan ottamiseksi. Samalla viestitään, että ylijäämän mukaan ottaminen on ympäristöteko, joka auttaa vähentämään ruokahävikkiä.

2c: Tähteet mukaan myös hotellien aamiaisbuffeteista.

Eihän tarkoitus ole tietenkään kannustaa ihmisiä hamstraamaan ”koko rahan edestä”, mutta esimerkiksi lapsiperheissä vanhemmilla olisi joku mahdollisuus minimoida perhekohtainen hävikki, jos osan syömättä jääneestä ruoasta voisi halutessaan paketoida mukaan.  Ensisijainen tapa vähentää hävikkiä on tietysti ottaa vain sen verran mitä syö, mutta tämä tuntuu olevan haastavaa monelle aikuisellekin. Omasta puolestani buffeteista voisi luopua vaikka kokonaan.

3. Kunnallisten päiväkotien ja koulujen ylijäämäruokaa pitäisi voida myydä halukkaille.

Kun pari vuotta sitten ehdotin lasteni päiväkodille kokeilua, missä vanhemmat voisivat ostaa ylijäämäruokaa ja ottaa ruoan mukaan lasta hakiessaan, ehdotus tyrmättiin perinteisillä ”ei toimi meillä”-tyyppisillä selityksillä. Kun ei ole tahtoa, ei toki löydy ratkaisujakaan. Uskon silti, että tässä piilee yksi merkittävä ja hyödyntämätön potentiaali. Tarvitaan ResQ:n kaltainen sovellus ja pieni jääkaappi noutoruokien säilytykseen.  

Ruokahävikin vähentäminen putken loppupäässä vaatii asennemuutoksen lisäksi uusia toimintatapoja, joita kenenkään ei pitäisi tarvita hävetä. Hyvä uutinen on se, että kohtia 1a-2b voi kuka tahansa viedä eteenpäin omalla esimerkillään sekä kotona että työpaikalla – kunhan on valmis rikkomaan vähän normistoja.

The post Ruokahävikin vähentämisen uudet normit appeared first on Normisuorittaja.

Ihmisten suhtautuminen ruokahävikkiin vaihtelee valtavasti: joku heittää saman tien pois elintarvikkeet, kun parasta ennen -päivä on ohitettu. Joku toinen taas syö useita päiviä vanhoja, viimeisen käyttöpäivän ohittaneita elintarvikkeita, jos ne maistuvat vielä syömäkelpoisilta. Olen usein miettinyt, miten tässä voi olla näin suuri ero, mutta toisaalta: elintarvikkeita notkuvat kauppojen hyllyt ovat olleet arkipäivää vuosikymmenten ajan. Ruoan arvostamisesta tai ruokahävikistä ei taideta juuri puhua kotona tai koulussa. Asenteet varmasti jossain määrin periytyvät.  

Luterilaiseen kotikasvatukseen on perinteisesti kuulunut – ja nykyisin yleisesti paheksuttu – syyllistäminen Afrikan lapsilla, jos lautaselle jää ruokaa. Afrikan lasten sijaan voisimme puhua lapsille elintarvikkeiden elinkaaresta. Vesijalanjälki on helpoin hahmottaa. Kun tomaatti menee homeeseen, biojätteeseen ei päädy vain 100 gramman yksilö, vaan parikymmentä litraa vettä, joka on vaadittu yhden tomaatin kasvattamiseksi. Vastaavasti ruokahävikki ei tunnu kovin pahalta, kun työpaikan keittiössä viemäriin päätyy ”varmuuden vuoksi” keitetty pannullinen kahvia – reilu litra. Mutta elinkaarinäkökulmasta tarkasteltuna viemäriin valuukin yli 1000 litraa vettä. Pikkuisen eri leveliä. Kun yhtälöön lisätään vielä käsittely-, pakkaus-, kuljetus- ja säilytyskuorma, alkaa elinkaari hahmottua.

Juuri elinkaaren tarkastelu avaisi ihmiset oivaltamaan ja ymmärtämään ruokahävikin moniulotteisuuden. Kyse ei ole koskaan siitä kuuluisasta viimeisestä leipäpalasta, vaan paljon pitemmästä, ympäristöä kuormittavasta tuotantoketjusta. Tästä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. 

Mitä voin tehdä? 

Hyviä juttuja löytyy esimerkiksi Hävikkiruokaviikon kampanjasivuilta. Omat vinkkini:

• Jos et vielä tiedä mikä ero on ”viimeinen käyttöpäivä” ja ”parasta ennen” -merkinnöillä, opettele viimeistään nyt. Parasta ennen on suositus, jonka jälkeen tuote on yleensä täysin käyttökelpoinen vielä hyvin pitkän ajan. 
• Hyödynnä alennustuotteet. Säästät rahaa, ja kauppa säästyy ruokahävikiltä.
• Pakasta aina osa leivistä. Ne tulevat varmimmin syötyä, kun leipä pysyy tuoreen oloisena (sulatettuna) ja tarjolla on kerrallaan vain parin päivän menekki. 
• Hyödynnä muutenkin pakastinta aina kun mahdollista.
• Luota aisteihisi: haju ja maku kertovat hyvin pitkälle, onko tuote syömäkelpoinen, jos se ei ole vielä näkyvästi pilalla.
• Ota säännöllinen ”hävikkiprojekti” puolityhjille jääkaapin tai kuivahyllyn pakkauksille: tee ruokaa tai leivo jotain, mihin voit käyttää ylimääräiseksi jääneen elintarvikkeen.
• Jos työpaikalla on nykyaikainen itsestään sammuva kahvinkeitin, hankkikaa termari ja sopikaa sen käytöstä. Näin pannuun ei jää kylmää kahvia pois heitettäväksi. 
• Kylmän kahvin voi toki myös lämmittää mikrossa. Maidon kanssa se on ihan yhtä hyvää tai pahaa kuin tuorekin. Kokeile ainakin.
• Kun keität työpaikalla lisää kahvia, kysy moniko oikeasti juo sitä. Keitä vain tarpeellinen määrä.
• Tarjoile aktiivisesti palaveripullat ja vastaavat jakoon ihmisille. Moni ottaa, kun tarjotaan. 

The post Ruoan elinkaaresta pitäisi puhua enemmän appeared first on Normisuorittaja.