Avainsana-arkisto: tietokirja

Substanssia vai kompetenssia?

Luen parhaillaan Laura Rötkinin Terveisiä Pomolle -kirjaa (arvio tulossa lähiaikoina).  Kirjan rekrytointia käsittelevässä luvussa oli itselleni mielenkiintoinen osio, jossa puhuttiin lyhyesti henkilön substanssiosaamisista ja kompetensseistä. Substanssiosaamisilla viitataan siihen mitä henkilö osaa (tai tietää), kompetensseilla henkilön tapaan toimia ja tehdä asioita. Jepjep, ei sinänsä mitään uutta, bisnesjargonistin perussanastoa…mutta:

Kirjassa lähtökohta on yrityksen rekrytointitarve ja sen mahdollisimman onnistunut määrittely. Asiaa voi kuitenkin tarkastella myös työnhakijan näkökulmasta. Kuinka moni on eritellyt substanssiosaamisensa ja kompetenssinsa omassa CV:ssään?

Koska substanssiosaaminen on yleensä osaamisen näkyvin ja tunnistettavin muoto, siihen liittyvät taidot on suhteellisen helppo nostaa esille: ohjelmointikielet, toimisto-ohjelmistojen käyttö tai kielitaito; oman alan tuntemus ja tyypillisiin työtehtäviin liittyvä ammattitaitoa vaativa osaaminen. (Valtionhallinnon määrämuotoisissa sähköisissä hakukaavakkeissa nämä ovat juuri sitä peruskauraa, mistä ollaan hakijan kohdalla ylipäätään kiinnostuneita.) Työkokemuksen kautta on helppo listata käytännössä mitä kaikkea on tehnyt.

Alakohtaisia eroja lienee jonkin verran, mutta aika monessa tilanteessa substanssiosaaminen uhkaa vanhentua käsiin hyvin nopeasti. Kompetenssit sen sijaan ovat pysyvämpiä ja kestävät paremmin aikaa, joskin nekin vaativat jatkuvaa hiomista ja päivitystä. Mitä vaativampaa työtehtävää hakee, sitä tärkeämpään rooliin kompetenssit nousevat.

Omien kompetenssien kuvaaminen voi olla vaikeaa siksi, että ne pitäisi ensin tunnistaa. Ja tämä taas vaatii hyvää itsetuntemusta. Kysehän on tavallaan omien sisäisten prosessien kuvaamisesta: Kun minä tein tämän huippusuorituksen, miten minä sen käytännössä tein?

Omien prosessien tunnistaminen ja kuvaaminen lienee aivan älyttömän hyvä harjoitus. Taas kerran tulee mieleen, että miten ihmeessä työelämästä voi selvitä ilman itsensä johtamisen taitoa.

Voiman pimeä puoli

Miksi johtaja ei saa näyttää väsymystään? Miksi johtoryhmät ovat kokoonpanoltaan samanlaisia, vaikka organisaatiot ovat erilaisia? Miksi johtajat eivät anna johtajakollegoilleen tai -alaisilleen kriittistä palautetta, vaikka tarve (ja syy) olisi ilmeinen? Kuinka moni johtaja ymmärtää ajattelun johtamisen merkityksen?

Johtajien tabut (Suomen Liikekirjat 2015)Tässäpä muutama itseä viehättänyt kysymys, joita käsitellään Helena Åhmanin ja Kari Neilimon teoksessa Johtajien tabut (Suomen Liikekirjat 2015).

Hyvään johtamiseen kuuluu, että kielteisiä tunteita ei näytetä, eikä ”epäkorrekteja” mielipiteitä kerrota julkisesti. Alaisen näkökulmasta tämä on luontevaa. Luottamuksen tai turvallisuuden tunnetta ei synny, jos johtajan käytöstä ei voi ennakoida.

Miten johtajat sitten selviävät erilaisten ristiriitojensa kanssa? Kirjan perusteella vaihtelevasti. Paine on kova, ja se osataan peittää. Ruohonjuuritaso ei yleensä huomaa johtotasolla olevia näkemyseroja tai ongelmia. Rintama pitää ulospäin.

Johtajan työ on usein yksinäistä. Se on myös raskasta, toisinaan palkitsevaa. Se on ihmisten johtamista ja vaativien sosiaalisten tilanteiden akrobatiaa.

Kirjassa on mukavasti mukana teoriaa, jota peilataan sopivalla tasolla aina käsitteillä olevaan aiheeseen tai tabuun. Mielenkiintoisia teorioita ovat esimerkiksi perinteisen, vastakkaisasetteluun perustuvien työ- ja vapaa-aikakäsitteiden korvaaminen Siegelin & Rockin esittämällä seitsemällä eri tekemisellä, mitä aivomme tarvitsevat: fokusoitu tavoitteellinen aika, spontaani/luova aika, sosiaalinen aika, oma reflektointiaika, fyysisen treenin aika, rentoutumisaika ja nukkumisaika.  Palautteenantoa käsittelevässä luvussa esitetään perinteisen palautteen (feedback) rinnalle tulevaisuuteen katsovaa mallia (feedforward).

Miinusta annan oikeastaan vain jähmeästä startista. Kirjan alussa on lähes 40 sivua johdantoa ja perusteluja, miksi tämä kirja tarvitaan. Vähempi olisi mielestäni riittänyt. Pihvi alkaa sivulta 46.

Kaiken kaikkiaan kurkistus johtajan pimeään puoleen oli helpottava kokemus. Pokerinaaman takana ei välttämättä olekaan täysin kylmä ja tunteeton vallankäyttäjä, vaan inhimillisyytensä ja heikkoutensa kokeneesti peittävä, väsynyt ja ristiriitaisten tunteiden kahlitsema ihminen.

Kirja on täynnä asioita, jotka tiedetään, mutta joista kukaan ei puhu. Toivottavasti Johtajien tabut rohkaisisi organisaatioita ja johtajia avoimempaan keskusteluun. Ilman rohkeutta ja avoimuutta ei tapahdu muutostakaan, jota yhteiskuntamme kipeästi tarvitsee.

Miten organisaatio kasvaa asiakaskeskeiseksi?

Johanna Vesterinen: Committed to customers (Suomen Liikekirjat 2014)
Johanna Vesterinen: Committed to customers (Suomen Liikekirjat 2014)

Viime syksynä en lukenut loppuun yhtäkään bisneskirjaa (aloitettuja on useitakin), sillä toimitusprojekteja oli meneillään edellisvuotta useampi. Yhden näistä projektikirjoista nostan nyt kirjaesittelyyn, sillä se on ajankohtaisuudessaan näppärä lukupaketti paitsi kaikille asiakkaista kiinnostuneille johtajille, myös markkinoinnin ja asiakaskokemuksen parissa työskenteleville.

Johanna Vesterisen Committed to customers – a 5-step model for delivering great customer experience (Suomen Liikekirjat 2014) on siitä poikkeuksellinen suomalaiskirja, että siinä ihan oikeasti esitellään konkreettisia ideoita ja ehdotuksia asiakaskokemuksen kehittämiseksi organisaatioissa. Juuri siksi lukukokemuksesta jää jotain käteenkin.

Committed to customers on vain 130-sivuinen, mutta anniltaan sitäkin tuhdimpi. Kirjassa esitellyt viisi vaihetta ovat

  • johdon sitoutuminen asiakaskeskeisyyteen
  • asiakkaiden kuuntelu
  • palautteen analysointi
  • ihmisten sitouttaminen ja
  • toimenpiteiden toteuttaminen

Käytännössä kirja esittelee suhteellisen tarkasti asiakaskeskeiseen organisaatiomalliin tähtäävän muutosprosessin ja onnistuneen lopputuloksen edellyttämät toimenpiteet.

Asiakaskeskeisyyden rakentaminen ei ole ongelmatonta, sillä useimmat yritykset  ovat organisoituneet palveluidensa, tuotteidensa ja sisäisten prosessiensa ympärille. Myös mittarit perustuvat usein asiakkaisiin vain välillisesti. Vaikka asiakaskeskeisyys ajatuksena hyväksyttäisiin ja sitä kannatettaisiin, organisaation rakenteet ja  esimerkiksi se, mistä ihmisiä mitataan, puskevat koko ajan muutosta vastaan. Viestintä – niin sisäinen, ulkoinen kuin henkilökohtaisiin taitoihin perustuva – onkin useimmiten kaikkein keskeisimmässä roolissa muutoksen läpiviemisessä.

Asiakaslähtöisyys on yksi suosituimmista arvoista yrityksissä. Kuinka monen organisaation kuukausi- tai viikkopalavereissa kuitenkaan aidosti ja suunnitelmallisesti keskustellaan asiakkaista?

Asiakaskuuntelussakin on olemassa mukavuus- ja epämukavuusalue. Esimerkiksi niin, että monissa yrityksissä jo keskustellaan asiakkaiden kanssa, saadaan palautetta ja kehitysideoita, mutta kuinka monessa yrityksessä keskustellaan lähteneiden asiakkaiden kanssa? Tai niiden, jotka eivät halua olla yrityksen asiakkaita? Ei hinta ole läheskään aina todellinen syy yhteistyön päättymiseen.  Ongelmat palvelun tuottamisessa tai henkilökemioissa jäävät helposti yrityksen johdolta huomaamatta, tai niiden vakavuutta vähätellään.

Committed to customers auttaa tunnistamaan missä oma organisaatio tällä hetkellä on, ja mitä pitäisi tehdä, että asiakaskeskeisyydestä tulisi aidosti osa organisaation ajattelua ja toimintaa.

Mallisivut on luettavissa (ja kirja tilattavissa) kustantajan sivuilla.

Disclaimer: olen kommentoinut kirjan sisältöä käsikirjoitusvaiheessa ja antanut muutamia muutosehdotuksia.

Brändäämisen ytimessä: The only brand book you will ever need

The only brandbookThe only brand book you will ever need  by Maandag & Puolakka (Suomen Liikekirjat 2014) on englanninkielinen, mutta (myös) Suomessa painettu tiivis kirjanen brändinhallinnan perusteisiin. Kirja keskittyy olennaiseen markkinointijargonia vältellen, joten se sopii erityisen hyvin heille, jotka haluavat brändäämisen sijaan paneutua johonkin tärkeämpään, esimerkiksi bisneksen tekemiseen ;-)

Tykkään kirjan ideasta, siitä, että brändäämiseen liittyvät kysymykset tulisi pitää yksinkertaisina ja selkeinä. Mitä enemmän brändikirjallisuutta ja -tutkimusta olen vuosien aikana lukenut, sitä turhemmalta kaikenlainen vatvominen tuntuu. Samalla linjalla on myös työn kautta tullut arkikokemus:
1. Brändinhallinta vaatii aina markkinoinnin ammattitaitoa (siksi älä jätä sitä insinööreille).
2. Vaikka brändi on tärkeä, se ei ole ydinfysiikkaa (älä siltikään jätä sitä insinööreille).

Jos erehdyn avaamaan markkinointikirjan, missä joku oikeasti analysoi brändin imagoa, brändin identiteettiä tai brändin mainetta, lukeminen loppuu siihen.

TOBYWEN-kirjan tekijät liputtavat vahvasti itsenäisiin brändeihin perustuvan strategian puolesta. ”Expand your business, not your brand” todetaan pariinkin otteeseen. Erillisbrändeihin perustuvassa ajattelussa on puolensa, mutta se tulee myös kalliiksi. Kirjassa ei juuri puhuta rahasta, vaikka kaikki esimerkit ovat ns. miljoonabrändejä. Jos markkinointibudjetti on rajallinen, on yksinkertaisesti tehokasta pistää kaikki paukut yhteen lupaukseen, yhteen brändiin. Lukijan on hyvä pitää mielessä, että mono- ja erillisbrändimalleissa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa.

Kirja on tiivis, jopa aforismimainen. Ajatukset on kiteytetty olennaiseen, mikä tarkoittaa, että myös lukeminen pitää tehdä ajatuksella.  Visuaalisesti kirja on nätti, ja sopii siten vaikkapa lahjaksi tuoreelle yrittäjälle. Tässä kirjassa ainoa vieras termi, jota kaikki lukijat eivät ehkä tunnista, on SUV. Tsekatkaa linkki, niin sitten tiedätte senkin.

Kirjan omille sivuille pääset tästä.

Lukekaa, ettette joutuisi kiusaukseen: Tahdonvoiman käyttöohje

9513174441Frank Martelan kirjoittama Tahdonvoiman käyttöohje (Tammi 2013) sisältää kaikki hyvän tietokirjan ainekset. Siinä on aihe, joka koskettaa lähes kaikkia suomalaisia; tutkittua ja hyvin pureskeltua asiaa helposti ymmärrettävässä muodossa; jouhevaa, hauskaa ja persoonallista kieltä. Ja mikä tärkeintä: se tarjoaa lukijalle uutta tietoa, oivalluksia ja ajatuksia. Tätä kirjaa oli ilo lukea.

Kirjan alussa todetaan, että ”Ihmiselämän perimmäinen kysymys on, miten pystyy tekemään elämässään niitä asioita, jotka ovat oikeita ja merkityksellisiä.” Niinpä. Martela esittää, että keinoja on neljä: oikeista asioista motivoituminen, tahdonvoima, oikeiden tapojen rakentaminen ja ympäristön muokkaaminen toimintaa tukevaksi. Ykköskohta on useimmille tuttu: jos käsillä oleva työ tai tehtävä motivoi meitä, emme tarvitse tahdonvoimaa sen valmiiksi saattamiseen. Mutta silloin kun motivaatio loppuu kesken, tarvitsemme avuksi tahdonvoimaa.

Tahdonvoimasta puolet on itsekuria, puolet asennetta. Tahdonvoima on myös rajallinen: se ”väsyy” käytössä, samaan tapaan kuin lihas. Koska käytämme samaa tahdonvoimaa kaikkiin tehtäviin, kärsimme usein valintaväsymyksestä, josta kirjoitinkin aikaisemmin oman postauksen.

Martela kertoo kirjassaan hauskan esimerkin auton ostamisesta. Täysin uutta autoa hankkiessaan ostaja joutuu tekemään lukemattoman määrän valintoja väristä penkkien materiaaleihin ja lisävarusteisiin. Kun kalleimmat, kuten moottoriin liittyvät valinnat jätettiin viimeiseksi, ostajat tyytyivät herkemmin tyyriisiin oletusvalintoihin, jotka nostivat eniten auton kokonaishintaa. Laskelmoiva kauppias osaa hyödyntää valintaväsymystämme myös sijoittamalla kassoja ennen vielä pienen valikoiman karkkipusseja ja patukoita: sorrumme helpommin makeisiin, kun olemme juuri kuluttaneet kaiken energiamme valintojen tekemiseen ja muiden houkutusten vastustamiseen.

Kirja on jaettu trendikkäästi 20 ”vinkkiin” eli työkaluun, joilla omaa tahdonvoimaa voi kehittää ja vahvistaa. Osa vinkeistä on aidosti hyödyllisiä, niin työelämässä kuin vaikka ikuisille laihduttajille. Vinkkejä tai ei, tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää, että tahdonvoimamme on paljon heikompi, kuin haluamme uskoa. Herkkujen jättäminen näytille on mielellemme merkittävästi pahempi juttu, kuin niiden sijoittaminen kaappiin pois silmistä. Silloin kun työtehtävä ei nappaa, on Facebookin lähellä. Todennäköisesti Alt-Tab riittää.

Suosittelen Tahdonvoiman käyttöohjetta kaikille, joilla on joskus ongelmia motivaationsa kanssa (ja kenelläpä ei olisi). Itsekuri ei ole mitenkään muodikasta tällä hetkellä. Sen sijaan joka suunnasta vyöryy silmille herkuttelua, hemmottelua ja hyvää oloa. Ehkä juuri siitä syystä tämäntyyppisen kirjan lukemisesta ei ainakaan ole haittaa. Kirja on viihdyttävä, vaikka sitä ei ottaisikaan vakavasti. Itse uskon, että lisäämällä omaa itseymmärrystään voi samalla kehittää myös omaa tahdonvoimaansa – vaikka sitten pienin askelin.

Ainiin. Otsikosta huolimatta kirjassa ei ole mitään raamatullista ☺