Avainsana-arkisto: Arvoviidakko

Suosi suomalaista – jos osaat

Tahmaisen talouskehityksen aikana yhteiskuntamarkkinoijat ovat kurkistaneet mummun ja vaarin markkinointivintille ja löytäneet sieltä vanhan kunnon Suosi suomalaista -kampanjan. Pienellä tuunauksella on syntynyt freshimpi kokonaisuus.

Globaalin markkinatalouden aikakaudella kotiinpäin vetäminen on jopa eksoottista, mutta onko se toimivaa? Kampanjassa luvataan, että ostamalla kuukaudessa 10 eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, syntyisi Suomeen 10 000 vuosityöpaikkaa.

Ajatus on kaunis, mutta työelämä on ehtinyt kyynistää. Niinköhän eurot oikeasti ropisevat uuden työntekijän tilinauhalle eikä omistajan taskuun? Mitä minun pitäisi ostaa, jotta oikeasti tuotteen tai palvelun ostaja joutuisi lopulta palkkaamaan uusia työntekijöitä?

Entä mikä on oikeasti suomalainen tuote? Monet viimeaikaiset uutisjutut ovat paljastaneet, kuinka suomalaiset ostavat mielestään kotimaisia tuotteita autuaan tietämättöminä, että tuote ei täytä kotimaisuusvaatimuksia lähimaillekaan. Brändäys on siis onnistunut. Jos tuotanto on Kiinassa, Intiassa, Turkissa tai Virossa, ja Suomessa vain suunnittelu ja kenties markkinointi, ei varmaankaan voi puhua suomalaisesta tuotteesta?

Blaa!: Finnish design, made in Turkey.
Blaa!: Finnish design, made in Turkey.

Lastenvaatteiden kohdalla voisi pyrkiä ostamaan ainakin välillä kotimaista. Mutta miten onkaan: suurin osa niistäkin valmistetaan jo ulkomailla. Kirja on parhaimmillaan täysin kotimainen tuote kirjoittajasta painopaperiin. Mutta kotimainen menestysteos harvoin tuloutuu uuden työntekijän palkkaamiseen. Kirjailija saa palkkiorahoillaan lisää aikaa uuden kirjoittamiseen, ja kustantaja kompensoi osuudellaan samaan aikaa kymmentä flopannutta teostaan. Naisille suositeltu klassikko on kotimainen terveysside, mutta sillekin on nykyään vaihtoehto, joka ajaa ekologisuudellaan ohi kertakäyttötavaran valmistusmaasta riippumatta: kuukuppi.

Palveluiden yksi määritelmä on, että ne tuotetaan ja kulutetaan lähes yhtäaikaisesti. Voisinko tukea suomalaista työllistymistä ostamalla palveluita? Tavallisimmat kuluttajapalvelut ovat yksityisyrittäjien tarjoamia: kampaaja, hieroja tai kosmetologi. Ja miksei siivouspalvelu tai remontointi. Ne eivät kuitenkaan edusta välttämättömyystarpeita, eikä niitä raski määräänsä enempää hankkia. Ja yrittäjien valitusvirrestä päätellen yksikin lisätyöntekijä on aina järjetön riski, joten töitä tehdään mieluummin tauotta kuin palkataan apulainen.

Jäljelle jää itse asiassa kaksi hyvää, toisiaan tukevaa vaihtoehtoa: vessapaperi ja tomaatit. Paitsi että – tarkemmin ajatellen – Närpiössähän työskentelee valtavasti ulkomaalaisia. Syömällä kotimaisia tomaatteja työllistän siis vaan lisää ulkomaalaisia. No onneksi jäljelle jää edes se yksi vaihtoehto.

PS. Sinivalkoinen valinta -sivustolta löytyy todella paljon mielenkiintoisia tuotteita, jotka ovat kokonaan Suomessa valmistettuja (avainlipputunnus). Näitä ovat esimerkiksi Nanson trikoovaatteet, Carita-pefletit, kauniit ja käytännölliset Fleimio-tuotteet.

Arvomurrosta odotellessa

Taloustutkimus uutisoi perjantain Talouselämässä näyttävästi, kuinka elämyshakuiset nuoret tulevat 20 vuodessa syrjäyttämään sodanjälkeiset konservatiivit*. Siitä vaan. Kaikkihan me olemme aina omalla hetkellämme edustaneet ennakkoluulotonta sukupolvea, joka on syntynyt jättämään vanhempansa varjoon arvoineen päivineen.

Jutussa keskityttiin korostamaan nuorimpien ja vanhimpien lähestulkoon vastakkaisia elämänarvoja. Nuorimmasta ikäluokasta (15-17-vuotiaat) elämyksellisiin kuuluu jopa 45 %, kun vanhimmassa (75-70-vuotiaat) heitä ei ole lainkaan ja yli 60-vuotiaissakin vain muutama prosentti. Vastaavasti vanhimmassa ikäluokassa kotirakkaita ja perinteikkäitä on yhteensä 46 %, kun nuorimmassa heitä on 2 %.

Tuloksia ei kannata kiistää, mutta onpa tuota elämäntilanteissakin eroa. 15-vuotiaista aika harva elättää itsensä, ja nuoruuteen on minun mielestäni aina kuulunut haaveilla matkustelusta, (vanhemmista) vapaasta elämästä ja uusista mahtavista kokemuksista. Vastuu omasta elämästä tuntuu astuvan eteen koko ajan myöhemmin. Vastaavasti lähes 80-vuotiaat ovat jo elämässä kaikenlaista kokeneet, eivätkä vain pelkkää kivaa. Useimmat haaveilevat elämysten sijaan terveydestä ja ihmisarvoisesta vanhuudesta. Elämykset ovat eri iässä vähän erityyppisiä.

arvomurros

Jutussa ei varsinaisesti viitata oheiseen kuvaan, mutta sitä katselemalla löytää jotain muutakin mielenkiintoista. Tietyt arvoryhmät ovat lähes yhtä suuria ikäluokasta riippumatta. Näitä ovat ”Esikuvahakuiset erottujat”, ”Arvokeskiössä olevat” (jotka eivät selkeästi sovi mihinkään kahdeksasta muusta ryhmästä) ja ”Avoimet etsijät”. Myös ”Asiakeskeisten” osuus on suhteellisen sama niin nuorimmissa kuin vanhimmissa ikäryhmissä – keski-ikäisissä heitä on hieman enemmän. Eli keskuudessamme on koko joukko tietyn arvomaailman jakavia ihmisiä, ja heitä on lähes yhtä paljon joka ikäluokassa. Bailaajien ja kotihyssyköiden vastakkainasettelun sijaan olisi paljon kiinnostavampaa tietää, miksi näin on.

Jutussa annetaan ymmärtää, että arvot muotoutuvat parinkympin tienoilla ja pysyvät sen jälkeen lähes muuttumattomina läpi elämän.  Ehkä juuri tätä on maallikkona kaikkein vaikein ymmärtää. Onko todella niin, että eri elämänvaiheet, perheen perustaminen, poikkeukselliset kokemukset tai vastoinkäymiset eivät muuttaisi arvojamme? Onko elämyshakuinen kaksikymppinen todella parinkymmenen vuoden päästä elämyksiä janoava, sitoutumiskammoinen nelikymppinen? Kaikista eri esimerkeistä juuri elämyshakuisuus kuvaa mielestäni enemmän yleistä tämän aikakauden, kuin minkään tietyn ikäluokan, arvoa.

Kaupalliset arvotutkimukset ovat usein kiehtovia, mutta myös tarkoitushakuisia. Ne tarjoavat medialle jutun pohjaksi juuri sellaista materiaalia, joka varmasti myy ja puhuttelee erityisesti kuluttajamarkkinoinnissa työskenteleviä. Lukijana suhtaudun erityisen kriittisesti asiaan silloin, kun oma arkikokemus on ristiriidassa tutkimustulosten kanssa. Jutussa todetaan: ”Elämyksellisille ei riitä perusteluksi se, että näin on tehty aina ennenkin.” Ihan oikeastiko löytyy vielä tänä päivänä ihmisiä – ikäluokasta riippumatta – joille se riittäisi?

*Arvotutkimus perustuu Taloustutkimuksen kolmen ulottuvuuden ja 9 kategorian kaupalliseen Valuegraphics-malliin, josta on hyvin vähän yleistä tietoa saatavilla.